NEULEIDEN HOITO-OPAS

Erilaiset neulevaatteet ovat minulla käytössä ympäri vuoden, mutta varsinkin syksyisin ja talvisin, kun on kylmä, rakastan kääriytyä neuleiden sisään. Syksyisin taidan jopa käyttää neulevaatteita lähes joka päivä.

Vaikka neulevaatteet ovat helppo ratkaisu kylmien päivien asupulmiin, niiden oikeanlainen huolto ei olekaan aivan niin yksinkertainen juttu. Niinpä päätin koota omaan postaukseen vinkkejä neuleiden huoltoon liittyen, jotka olen itse kokenut hyviksi ja toimiviksi.

Ensinnäkin neuleissa yksi tärkeimmistä asioista on langan materiaali. Hyvästä materiaalista valmistettu neulevaate kestää usein paremmin käyttöä ja kulutusta, eikä siihen tule esimerkiksi niin helposti nyppyjä. Hyvästä materiaalista valmistettu neule on myös helpompi huoltaa, kun se yleensä kestää hyvin vesipesunkin.

Yleensä luonnonmateriaalit kestävät käyttöä kaikista parhaiten, ja tuntuvat myös mukavilta. Luonnonmateriaaleja ovat mm. puuvilla, villa, pellava, kasmir ja mohair.

Sen sijaan tekokuituja kannattaa välttää neulevaatteissa. Erityisesti akryylista ja polyesterista täysin valmistettuja neulevaatteita, sillä ne yleensä hiostavat, ja nyppyyntyvät epäsiistin näköiseksi jo melko lyhyen käytön jälkeen.

Tosin on myös joitakin poikkeustapauksia, eli aivan yksiselitteisesti luonnonmateriaalit eivät ole hyviä ja kestäviä ja tekokuidut ehdottoman huonoja. Nimittäin esimerkiksi villasukkalangassa on hyvä olla jonkin verran mukana polyamidia, (n. 25%)  sillä polyamidi tekee villalangasta kestävämpää, ja toimii neulevaatteissa, joiden täytyy kestää kovassakin käytössä.

Vaikka neule olisikin valmistettu hyvästä ja kestävästä materiaalista, se tulee kulumaan käytössä, ja sitä pitää välillä huoltaa oikealla tavalla, jotta neule kestäisi käyttöä vielä monta vuotta.

Ehkä ensimmäinen neuleeseen ilmestyvä kulumajälki on pienet nypyt. Niitä muodostuu jossakin vaiheessa jokaiseen neulevaatteeseen, sillä ne syntyvät, kun neulepinta on hankautunut jotakin toista pintaa vasten. Ja tässä asiassa erottaa yleensä helposti kestävästä ja huonosta materiaalista valmistetun neuleen: mitä kestävämmästä materiaalista neule on valmistettu, sitä pidempää kestää, ennen kuin siihen ilmestyy ensimmäisiä nyppyjä. Mutta täytyy kuitenkin muistaa, että paksuista langoista valmistettuihin neuleisiin tulee myös nopeammin nyppyjä kuin ohuista langoista valmistettuihin.

Esimerkiksi puuvillaneuleesta nyppyjen poistaminen on melko yksinkertaista: irroitat ne vain varovaisesti repäisemällä. Nypyn irroittaminen ei yleenzsä saa lankaa purkaantumaan, sillä nyppyyn on kasaantunut vain langan päällimmäiset säikeet. Joillakin herkemmillä neulemateriaaleilla, kuten kasmirilla, on kuitenkin olemassa oma  kampansa nyppyjen poistamiseen.

Nyppyjen lisäksi neuleisiin, varsinkin itsetehtyihin, saattaa ilmestyä roikkuvia langanpätkiä. Niitä ei voi vain irroittaa kuten nyppyjä, koska tällöin lanka saattaa lähteä purkaantumaan, ja pian pahimmassa tapauksessa on neuleen sijaan jäljellä vain kasa lankaa... Niinpä roikkuvat langanpätkät täytyy ommella huomaamattomnasti neuleen nurjalle puolelle.

Vaikeinta neuleiden hoidossa taitaa olla niiden pesu. Vaikka jotkut neuleet saa pestä pesukoneessa, miten neulevaate kestää sen? Venyykö se aivan muodottomaksi? Kutistuuko se? Muuttuuko pehmeän neuleen pinta erilaiseksi?

Ensinnäkin voisi sanoa, että neuleen pesua kannattaa välttää mahdollisimman pitkälle, jolloin sen pehmeys säilyy sellaisena kuin se oli aivan uutena. Parasta tietysti ehkä olisi, ettei neulevaatetta tarvitsisi koskaan pestä, mutta se mahtaa olla melko haasteellista varsinkin suurikokoisissa neulevaatteissa, kuten neulepaidoissa.

Hyvä käytäntö on tuulettaa neule käytön jälkeen raikkaassa ulkoilmassa käytön jälkeen, ja säilyttää ilmavasti henkarissa sen sijaan, että taittelisi sen mytyksi, ja survoisi aivan täyteen kaappiin. Tällöin nimittäin neuleeseen voi päästä asustelemaan koita, jotka saattavat tehdä neuleeseen pieniä reikiä sinne tänne, ja tällöin neule on käyttökelvoton.

Jos neuleeseen tulee tahra, koko vaatetta ei ole pakko pestä, vaan kannattaa pestä ja kastella vain tahrakohta. Tällöin muu osa neuleesta pysyy vielä mahdollisimman hyvänä.

Vesipesu ei kuitenkaan ole ehdottoman kielletty neulevaatteissa, ja se onnistuu aivan hyvin, kunhan muistaa pari tärkeää asiaa. Neule kannattaa pestä käsin, ellei ole täysin varma, miten se kestää konepesun. Pesuaineena on yvä käyttää neuleille ja muille hellävaraisesti hoidettaville neuleille tarkoitettua pesuainetta, ja pesun jälkeen neule on hyvä kääriä hetkeksi froteepyyhkeeseen kuivumaan. Lopuksi neule kuivatetaan tasaisella alustalla. Tähän vaiheeseen voi mennä yllättävän paljon aikaa, sillä varsinkin paksuista villalangoista valmistetut neulepaidat saattavat kuivua useita päiviä. Mutta pieni vaiva kannattaa, sillä tällöin neuleet säilyvät käytössä hyvinä monta vuotta, ja sama neule saattaa pelastaa monelta tilanteelta, jolloin ei tunnu keksivän ollenkaan sopivaa asua.

DIY: VIRKATTU PATALAPPU

Olen käyttänyt uusimmissa virkkaustöissäni melko paljon matonkudetta, kun siitä on niin nopea virkata paksulla virkkuukoukulla. Ensin kokeilin leikata kudetta itse vanhoista trikoopaidoista vajaa vuosi sitten, kun virkkasin koria, ja kesällä virkkaamani kassiin käytin valmista trikookudetta. Tällä kertaa päädyin kuitenkin kokeilemaan sitä kunnollista matonkudetta, eli vanhoista kangaspaloista revittyä.

Sain nimittäin vähän aikaa sitten pari vuosien saatossa haperointunutta ja hajonnutta tyynyliinaa omia käsityöjuttujani varten. Sain heti idean, että tyynyliinoista saisi helposti revittyä matonkudetta, joka sopisi hyvin vaikkapa patalappujen virkkaamiseen. Ensimmäinen tyynyliina oli lopulta vain harjoittelukappale, kun matonkuteen repiminen järkevästi ei ollutkaan ihan niin helppo juttu kuin aluksi luulin... Toisen tyynyliinan repiminen meni kuitenkin jo paljon paremmin, ja revityistä suikaleista sain koottua hyvän kerän matokudetta, joka riitti hyvin yhteen patalappuun.

Itsessään patalapun virkkaamien oli melko helppo ja nopea käsityö. Aluksi loin sen verran silmukoita, miten leveän patalapusta halusin, ja virkkasin vain kerroksia, kunnes työ oli neliö, ja lopuksi virkkasin pienen ripustimen kulmaan juuri ennen lankojen päättelemistä. Itseasiassa työ oli niin nopea, että virkkaamiseen ja lankojen päättelyyn meni kaiken kaikkiaan vain reilu tunti, kun kerroksiakin taisi tulla vain n. 20.

Matonkuteesta virkkaaminen osoittui myös hyväksi ratkaisuksi. Matonkude oli kestävää, mutta joustaa kuitenkin hieman, mutta paksuudestaan huolimatta melko kevyt materiaali. Ja värikäs kangas piilotti vielä hyvin kangassuikaleet yhdistävät solmut.

VALOKUVAUS- BLOGIN MUKANA TULLUT HARRASTUS

Kun aloitin bloggaamisen reilu vuosi sitten, valokuvaus oli minulle vielä melko vieras laji. Blogin perustin pääasiassa siksi, että tykkään kirjoittaa, eikä minulle olisi silloin tullut mieleenkään, että blogin pitämisen myötä rupean myös petraamaan taitojani valokuvauksen saralla.

Kuten jo sanoin, blogia aloittaessani valokuvaaminen oli minulle melko uusi juttu. En ollut kuvannut blogia ennen juuri ollenkaan satunnaisia puhelimella otettuja kuvia lukuunottamatta, ihan vain senkin takia, etten tiennyt, mitä olisin voinut kuvata. Mutta kun perustin blogini ja aloitin väsäilemään ensimmäisiä postauksia jouduin uuden paikan eteen, nimittämään ottamaan kuvia postauksia varten.

 Nyt jälkeenpäin katseltuna ensimmäisten postausten kuvat tuntuvat jo alkeellisilta kokeiluilta. Kuvasin silloin vielä pienellä pokkarikameralla tai vaihtoehtoisesti puhelimen kameralla, ja kuvanmuokkausta en osannut vielä laisinkaan... Tottahan on, että tuolloin valokuvaus oli minulle täysin vieras laji, ja ainakin tässä tapauksessa tekemällä oppii ja kokoajan kehittyy vielä lisää.

Viime syksynä olin vielä kuvien ottamisessa täysin aloittelija, mutta aloin pikkuhiljaa saada kiinni sen jujusta, ja otin kuvia jo melko paljon. Loppusyksystä jopa huomasin yllättävän käänteen: valokuvauksesta oli alkanut pikkuhiljaa tulla minulle jo harrastus. Teknisesti en osannut vielä juurikaan mitään juttuja, mutta kiinnostus oli kasvanut vain enemmän ja enemmän, eikä kuvien ottaminen ollut enää pelkkiä kokeiluotoksia. Kuvien ottaminen alkoi olla jännää hommaa, ja monista eri tilanteista piti saada ottaa kuvia.

Joululahjaksi sain paremman kameran, joka taas sai minut vielä enemmän innostumaan valokuvauksesta. Muistan, kun koko joululoman kuljin kamera kaulassa ja otin kuvia kaikesta mahdollisesta ja yritin kokeilla erilaisia säätöjä. Tuntui, että kun oli kunnollinen kamera, valokuvaus alkoi taas vielä enemmän tuntumaan harrastukselta. Ehkä parasta uudessa kamerassa oli se, että kun sai idean jostakin jutusta, jonka halusi kuvata tietyllä tavalla, kuva onnistui hyvin. Pieni pokkarikamera kun saattoi sammua kesken kuvaussession ja sillä kuvia ottaessa mahdollisuudet olivat melko vähäiset.

Pari kuukautta harjoittelin itse ottamaan kuvia uudella kameralla, kunnes maaliskuussa kävin viikonlopun kestävällä kuvauskurssilla. Tämä oli hyvä idea, nimittäin muuten vieläkin ottaisin varmaankin kuvia yksinkertaisilla, lähes automaattisilla asetuksilla. Kuvauskurssilla tuli opeteltua lähes kaikki kameran säädöt, ja näin oppi säätämään kamerassa erilaiset asetukset erilaisia kuvia varten. Silloin alkoi myös tuntumaan, että ihan todellakin valokuvaan, kun pystyy itse niin monin eri tavoin muokata, millaisen kuvan haluaa ottaa. Tämä toi myös varmuutta kokeilla erilaisia juttuja.

Kesällä ja syksyllä perehdyin vielä enemmän valokuvauksen harjoitteluun, ja syksyllä kävin vielä toisella kurssilla harjoittelemassa kauniiden ja hienosti sommiteltujen kuvien ottamista. Syksyllä muutenkin olen oppinut paljon uusia seikkoja valokuvauksessa ja opetellut käyttämään kuvanmuokkausohjelmia, joten nyt lopultakin alkaa tuntua, että blogissani olevat kuvat alkavat olla juuri sellaisia kuin haluan niiden olevan.

Vaikka ottamiini kuviin olen tyytyväinen, en silti vielä koe, että harjoittelu olisi vielä ohi, vaan toivon oppivani vielä paljon uusia juttuja. Voihan olla, että parin vuoden päästä katson hämmentynenä tänäsyksynä ottamiani kuvia, ja ajattelen, että miten minä olen joskus tuollaisia kuvia ottanut... 

Blogin pitäminen on saanut minut innostumaan valokuvauksesta, ja kehittymään siinä aina vielä vähän enemmän. Valokuvaus kun on melko olennainen osa blogin pitämistä. Ja oikeastaan hyvä niin, sillä miten monta kivaa hetkeä tai kaunista juttua olisi jäänyt ikuistamatta, jos en olisi aloittanut harrastamaan valokuvausta!

FASHION SHOW AUTUMN 2014

Nyt viikonloppuna Messukeskuksessa järjestetään I Love Me-messut, jotka muistin eilen aamulla, ja niinpä tein sinne aivan extempore-lähdön. En ollut juurikaan ehtinyt tutustua messuohjelmaan, mutta sen verran tiesin, että päivän mittaan järjestetään muotinäytöksiä.

Olin ottanut kameran mukaan, ja niinpä pääsin kuvaamaan ensimmäiseen muotinäytökseen. Kokonaisuudessaan näytös oli minulle erittäin positiivinen yllätys, kauniisti rakennettu kooste tämän syksyn muodista. Valitsin ottamastani kuvasaldosta muutaman parhaiten onnistuneen otoksen, ja kokosi ne nyt omaan postaukseen antamaan asuinspiraatiota syksyyn.

CHOCO DELI- IHANA SUKLAAKAHVILA

Syyslomalla kävin parin päivän matkalla Rovaniemellä, ja pääsin käymään niin kivassa kahvilassa, että päätin esitellä kyseisen kahvilan omassa postauksessaan. Viime syksynä taisin tehdä Starbucksista postauksen, ja lupasin postauksen lopussa tehdä pian lisää kahvilaesittelyjä, mutta en kyllä ihan heti ole tehnyt, kun kivoja kahviloita ei niin usein kuitenkaan löydy...

Matkan viimeisenä päivänä minut vietiin Rovaniemellä herkuttelemaan aivan keskustassa sijaitsevaan suklaakahvilaan, Choco Deliin. Minulla oli jo melko suuret odotukset tältä kahvilalta, mutta kun pääsimme sisään, ihastuin paikkaan heti. Vitriinissä heti ulko-oven edessä oli vaikka kuinka herkulliselta näyttäviä leivoksia, ja hieman peremmälllä toisessa vitriinissä suklaakonvehteja. Kooltaan paikka oli hyvä, ei kovin suuri, mutta ei kuitenkaan ahdas, ja tykkäsin myös paikan sisustuksesta.

Ensivaikutelman jälkeen alkoi vaikein vaihe, nimitttäin leivoksen valinta. Kymmenisen minuttia taisin arpoa muutamien kuppikakkujen välillä, kun kaikki ne näyttivät niin herkullisilta. Lopulta kuitenkin sain valinnan tehtyä, ja otin karamellin makuisen kuppikakun, joka maistui aivan ihanalta.
Tämä kahvila on siis mukava pieni suklaapuoti, jossa on myynnissä suklaakonvehtien lisäksi  myös mm. herkullisia ja erittäin kauniisti koristeltuja leivonnaisia ja melko suuri valikoima lämpimiä juomia, kuten kaakaota. Ihana paikka tulla lämmittelemään ja herkuttelemaan kirpeän kylmänä syyspäivänä.

SYYSSEILORIN KERROSPUKEUTUMISTA

Kerroinkin jo vähän aikaa sitten blogissani, että farkkutakki on yksi suosikkivaatteistani. Keväällä ja kesällä käytän sitä melkein aina, kun voin, mutta syksyn tullen joudun yhä useammin jättämään sen kaappiin kylmyyden vuoksi.

Vähän aikaa sitten kuitenkin päätin kokeilla kerrostettua asua, jossa yhdistin farkkutakkiini paksun neulehupparin, jota yleensä käytän vain talvella ja sen alle vielä raitapaidan. Tykkäsin tästä asuyhdistelmästä aivan valtavasti, sillä näin farkkutakkia saattaa käyttää vielä myöhemminkin syksyllä. Syksy kun tuntuu olevan melko haasteellinen aika vuodesta pukeutua, kun aina on liian kylmä tai kuuma. Mutta kerrospukeutuminen ratkaisi tämänkin pulman- vaatteita voi vähentää tai lisätä tarvittaessa.

Tajusin muuten, että tästä asusta muodostui ns. syksyyn sopiva merihenkinen asu. Väritykseltä asu on muodostunut pääasiassa tummansinisestä, tummanpunaisesta ja raidoista, mutta lisänä vielä vähän ruskeaa nahkaa laukussa.

                                                                              Farkkutakki: Only
                                                                              Neulehuppari: Only
                                                                              Farkut: Mango
                                                                              Raidallinen t-paita: Second hand
                                                                              Tennarit: OVS
                                                                              Laukku: Aldo

DIY: RAITAPAITA

Vaatekaappini ehdottomiin lempivaatteisiini kuuluu eräs musta-valko-raidallinen raitapaita, jota olen käyttänyt aivan valtavasti, niin usein kuin vain on mahdollista. Kyseinen t-paita löytyi H&M:stä reilu vuosi sitten, ja on kestänyt yllättävän hyvin, vieläkin aivan siisti, vaikka se onkin pesty jo kymmeniä kertoja. Nyt se oli kuitenkin alkanut jo olla hihoista liian pieni, mutta muuten vielä melko siisti, joten päätin hieman muokata sitä.
Sain idean, että voisin purkaa hihat irti, jotta raitapaitaa voisi vielä käyttää. Ratkoin siis hihat varovasti irti, jotta kangas ei vaurioittuisi tai ratkeaisi. Tämän jälkeen käänsin kädentietaitteet ja huolittelin ne kaksoisneulalla. Hihakappaleet säästin, ja myös niille tuli käyttöä ommellessa, nimittäin hihoja käytin kokeillessani, onko kaksoisneulaommel sellaista kuin pitää, ja eipä aluksi muuten ollut... Mutta jälkeenpäin ajateltuna, onneksi kokeilin ensin tilkulle, sillä muuten kädentietaitteista olisi tullut epäsiistit. Eli säästän aina tästä lähtien ylimääräiset kangaspalat kokeilutilkuiksi, niin varsinaisen työn jälki on siisti.
Tämä tuunausprojekti oli erittäin nopea ja myös melko helppo, haastavin vaihe taisi olla taitteiden ompelu kaksoisneulalla. Ja voisin vaikka muillekin t-paidoille tehdä jatkossa samanlaisen muokkauksen, niin yksinkertainen se oli, ja uudisti heti paidan yleisilmettä.

SYYSPÄIVÄN ASU

Kesähelteellä muokkasin vanhasta villakangastakista itselleni sopivan, ja siitä lähtien olen malttamattomana odotellut tarpeeksi viileää keliä, jotta takki pääsisi käyttöön. Tällä viikolla eräänä päivänä oli juuri sopiva keli pukea päälle lämmin villakangastakki, joten nappasin siitä samalla asukuvat.
Minulle takin ruskea sävy tuo heti mieleen syksyn, joten päätin yhdistellä asuun muitakin syksyisiä värisävyjä. Kengiksi siis valitsin ruskeat nahkakengät, vaaleanruskean nahkalaukun ja viileän ilman takia otin mukaan vielä lämpimän, graffitinharmaan pipon. Farkut olivat myös tummat, indigonsiniset, mutta jotta asusta ei kuitenkaan tulisi liian tummanpuhuva, lisäsin asuun hieman pirteyttä ja raikkautta valkoisella kauluspaidalla. Villakangastakin kaula-aukko on nimittäin melko suuri, joten alla oleva paita pääsee myös osaksi asua.
Halusin lisätä asuun vielä hieman huolettomuutta, joten annoin hiusten jäädä vapaasti auki.

                                           

                                                                                 Villakangastakki: diy
                                                                                 Valkoinen kauluspaita: Gant
                                                                                  Farkut: Only
                                                                                  Nahkalaukku: Cristelle&Co
                                                                                  Graffitinharmaa pipo: Esprit
                                                                                  Nahkakengät: Ecco