Olen käyttänyt uusimmissa virkkaustöissäni melko paljon matonkudetta, kun siitä on niin nopea virkata paksulla virkkuukoukulla. Ensin kokeilin leikata kudetta itse vanhoista trikoopaidoista vajaa vuosi sitten, kun virkkasin koria, ja kesällä virkkaamani kassiin käytin valmista trikookudetta. Tällä kertaa päädyin kuitenkin kokeilemaan sitä kunnollista matonkudetta, eli vanhoista kangaspaloista revittyä.
Sain nimittäin vähän aikaa sitten pari vuosien saatossa haperointunutta ja hajonnutta tyynyliinaa omia käsityöjuttujani varten. Sain heti idean, että tyynyliinoista saisi helposti revittyä matonkudetta, joka sopisi hyvin vaikkapa patalappujen virkkaamiseen. Ensimmäinen tyynyliina oli lopulta vain harjoittelukappale, kun matonkuteen repiminen järkevästi ei ollutkaan ihan niin helppo juttu kuin aluksi luulin... Toisen tyynyliinan repiminen meni kuitenkin jo paljon paremmin, ja revityistä suikaleista sain koottua hyvän kerän matokudetta, joka riitti hyvin yhteen patalappuun.
Itsessään patalapun virkkaamien oli melko helppo ja nopea käsityö. Aluksi loin sen verran silmukoita, miten leveän patalapusta halusin, ja virkkasin vain kerroksia, kunnes työ oli neliö, ja lopuksi virkkasin pienen ripustimen kulmaan juuri ennen lankojen päättelemistä. Itseasiassa työ oli niin nopea, että virkkaamiseen ja lankojen päättelyyn meni kaiken kaikkiaan vain reilu tunti, kun kerroksiakin taisi tulla vain n. 20.
Matonkuteesta virkkaaminen osoittui myös hyväksi ratkaisuksi. Matonkude oli kestävää, mutta joustaa kuitenkin hieman, mutta paksuudestaan huolimatta melko kevyt materiaali. Ja värikäs kangas piilotti vielä hyvin kangassuikaleet yhdistävät solmut.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti