28.5.2014

RAIKAS MARJASMOOTHIE

Olen parin viikon sisällä kokeillut muutaman kerran smoothie-juomia, ja tykästyin niihin. Erityisesti suosikkini on marjasmoothie, jota kokeilin pari päivää sitten. Poiketen monista muista smoothie-resepteistä, tähän ohjeeseen ei laitettu ollenkaan banaania, joten tämä marjasmoothie ei ollut kovinkaan makeaa.Itse käytin tähän smoothieen mansikoita, vadelmia sekä mustaherukoita, mutta yhtä hyvin tämä ohje toimii muillakin marjoilla.
Kun smoothie oli valmis, laitoin sen hetkeksi jääkaappiin viilenemään, mikä kannatti, sillä jäisen kylmä smoothie maistui paremmalta kuin huoneenlämpöinen. Kylmä smoothie on siis erinomainen herkku lämpimään kesäpäivään.


2 dl marjoja
2 dl maustamatonta jogurttia
n. 1 rkl maitoa




25.5.2014

TILKKUMEKKO

Koulussa meidän piti käsityötunneilla tehdä jokin tilkkutyö ja minä päätin ottaa vähän haastavamman työn, eli tein tilkkumekon.
Koko idea alkuperin tilkkumekkoon lähti Ralph Laurenin Denim&Supply malliston mekosta, joka oli ommeltu pienistä ruskeista tilkuista. Ihastuin mekkoon täysin, ja päätin ommella itse vähän samantyylisen.
Ihastelemani mekko oli kuitenkin ommeltu sadoista pienistä tilkuista, joten päätin tehdä hieman yksinkertaisemman mekon. Lopulta päädyin ompelemaan omaan  mekkooni yläosan yhdestä kankaasta, ja helman sekä alahelman ruskea- ja vihreäsävyisistä tilkuista. Ompelin siis tilkut yhteen kahdeksi kappaleeksi (helma sekä alahelma) ja sen jälkeen ompelin vyötärö- ja helmarypytykset.Olkaimet tein ohuesta silikoninauhasta, jotta olkaimet eivät veisi huomiota helmalta.
Mielestäni tämä mekko onnistui melko hyvin, mutta oli tosin melko työläs ja hidas ommella, kun helma koostui niin monesta tilkusta. Mutta eipä ainakaan tule kadulla helposti samanlaista mekkoa vastaan.



22.5.2014

YLPEYS JA ENNAKKOLUULO: KIRJA-ARVOSTELU

Taas luvassa kirja-arvostelu, ja tällä kertaa vaihteeksi klassikkokirja.
Tarina kertoo maalaiskartanossa asuvasta Bennetin perheestä, ja heidän viidestä tyttärestään: päähenkilönä toimivasta Elizabethistä, Janesta, Marysta, Kittysta ja Lydiasta. Kirjan aikana seurataan sisarusparven rakkaustarinoita, joista pääosassa on Elizabethin vastahakoinen rakastuminen herra Darcyyn.
 Vaikka kirja onkin kirjoitettu jo 1800-luvun alussa, sen teksti ei ollut häiritsevän vanhanaikaista. Se oli kirjoitettu niin ajattomalla tavalla, että välillä lukiessa ihan unohti, miten vanha kirja oli.
Juoni eteni myös hyvin, eikä junnannut paikallaan missään vaiheessa. Toisinaan sen sijaan melkein syöksähdeltiin tapahtumasta toiseen, mutta tämä oli mielestäni vain hyvä juttu, sillä se piti lukijan hyvin otteessaan.
Kirjassa käytettiin hän-kertojaa, vaikkakin tapahtumia käsiteltiin pääasiassa Elizabethin näkökulmasta. Tämä ei kuitenkaan minua häirinnyt, ja kirjan sanomakin tuli tällä tavalla paremmin esille. Tuohon aikaan naisen asema oli aivan eri kuin nykyaikaan, kun naisen tärkein tehtävä oli mennä naimisiin ja perustaa perhe. Tätä ei kuitenkaan toitotettu kirjan aikana, vaan se oli aivan tavallinen asia. Vaikka kirjasta on aina puhuttu rakkaustarinoiden klassikkona, rivien välistä pystyi myös huomaamaan hieman erilaisen sanoman. Elizabeth nimittäin huomaamattomasti kapinoi tätä ennakko-oletusta naisen elämästä. Voisi siis ajatella, että Elizabeth ei halunnut mennä mukaan tähän samaan muottiin, vaan halusi elää loppuelämänsä avioliitossa, jossa hän olisi onnellinen.
Koska tämä kirja on klassikko, sen lukeminen vie hieman enemmän aikaa kuin nykyaikainen kirja. Juonta ja sanomaa täytyi nimittäin välillä pohtia. Itse luin kirjan parissa osassa, ja pidin välissä taukoja. Tämä kannatti, sillä näin kirja tuli luettua ajatuksella.

18.5.2014

11 KYSYMYKSEN BLOGIHAASTE

Sain vähän aikaa sitten kyseisen haasteen blogista Kaksi maailmaa. Olen joskus aikaisemminkin tehnyt tämän saman haasteen, mutta mikäpä siinä, näitä blogihaasteita on hauska tehdä.


11 asiaa minusta:

1. Olen pitänyt tätä blogia jo melkein vuoden.
2. Rakastan matkustelua.
3. Tykkään lukea kaikenlaisia tyylikirjoja.
4. Minulle on tärkeää, että kirjat ovat kirjahyllyssä aina tietyssä järjestyksessä.
5. Olen melko järjestelmällinen ihminen.
6. Olen nyt innostunut monen vuoden tauon jälkeen vaatteiden tuunaamisesta.
7. Tykkään opiskella vieraita kieliä.
8. Kirjoitan välillä runoja.
9. Odotan jo innolla kesälomaa.
10. Tykkään suunnitella asuyhdistelmiä.
11. Kirjoittaminen on mielestäni parasta blogin pitämisessä.


Kysymykset:

1. Unelmiesi lomakohde?
Jokin suurkaupunki.

2. Missä maissa olet käynyt (jos Suomea ei lasketa) ?
Olen käynyt Italiassa, Yhdysvalloissa, Ruotsissa ja Virossa.

3. Mitä 5 kieltä haluaisit osata puhua sujuvasti?
Sanotaan nyt vaikka englanti, ruotsi, latina, venäjä ja saksa.

4. Lempinäyttelijä(t)?
Ei minulla taida olla ketään lempinäyttelijää.

5. Jos voisit valita ittelles supervoiman, mikä se olisi?
Onpa vaikea kysymys! En osaa sanoa.

6. Mikä on nolointa, mitä sulle on käynyt?
Ensimmäisenä tulee mieleen, kun olin pieni, ja jäin kerran eräässä jonossa hiuksistani kiinni takanani olevan miehen takin nappeihin...

7. Kaupunki vai maaseutu?
Täytyy kyllä sanoa, että molemmat! Molemmissa on omat puolensa.

8. Millaisia blogeja luet?
Pääasiassa muotiblogeja.

9. Suolainen vai makea?
Ehkä makea mielummin.

10. 5 lemppari biisiä?
En osaa sanoa, kun harvoin varsinaisesti kuuntelen musiikkia.

11. Paras TV-sarja?
Muodin huipulle on kyllä yksi ehdottomista suosikeistani.



15.5.2014

KUINKA LÖYTÄÄ OMA TYYLI

Itselläni on mennyt monta vuotta oman vaatetyylini löytämiseen, mutta nyt olen alkanut huomaamaan, että olen löytänyt oman tyylini. Niinpä päätin kirjoittaa postauksen siitä, mitkä asiat ovat minua auttaneet oman tyylin löytämisessä.
Olen joskus kirjoittanut postauksenkin vaatekollaaseista sekä niiden tekemisestä, ja minulle ainakin niistä on ollut suuri apu. Kokosin siis kollaasiin lehdistä leikattuja kuvia vaatteista, joista pidän, tai joissa on jokin yksityiskohta, joka viehättää. Kun kollaasi oli valmis, analysoin sitä. Kävin vaatekuvat läpi yksi kerrallaan, ja mietin, miksi valitsin juuri sen kuvan, ja mistä siinä pidän. Huomasin esimerkiksi, että olin valinnut kuviin paljon raitavaatteita, ja nyt vaatekaapistani löytyy useampikin raitavaate- ja ne ovat kaikki vaatekaappini suosikkivaatteita!



Tästä pääsinkin toiseen tärkeään asiaan, joka on auttanut minua paljon oman tyylini löytämisessä, nimittäin suosikkivaatteisiin. Luin joskus pari vuotta sitten eräästä nuortenlehdestä jutun, jossa neuvottiin valitsemaan vaatekaapista pari suosikkivaatetta- ja asustetta. Kun vaatteet oli valinnut, oli tarkoitus miettiä, miksi juuri ne ovat vaatekaapin suosikkivaatteita tai -asusteita, joita tykkää käyttää eniten. Minä esimerkiksi huomasin, että pidän hyvälaatuisista ja klassisista vaatteista.
 Mainitsemassani jutussa myös neuvottiin, että uusia vaatteita ostaessa kannattaa miettiä, sopivatko ne suosikkivaatepinon vaatteisiin. Jos vastaus on siis kyllä, ostamaansa vaatetta tulee todennäköisesti käyttämään paljon. Minä ainakin olen huomannut uusia vaatteita ostaessani, että mietin, sopisisiko se moniin vaatekaapissa jo oleviin vaatteisiin, ja varsinkin niihin suosikkivaatteisiini.



Samalla, kun valitsin vaatekaappini suosikkivaatteita, mietin myös, mitkä vaatekaappini vaatteet ovat jääneet käyttämättä, ja miksi. Tämä on ehkä eniten auttanut minua oman tyylin löytämisessä, sillä opin huomaamaan, että joitakin vaatteita, materiaaleja sekä värejä en vain osaa/tykkää käyttää. Uutta vaatetta ostaessa myös mietin, onko siinä mitään elementtiä, josta en vain ole ikinä pitänyt. Tällä tavalla virheostokset ovat melko harvinaisia.
Nämä asiat ovat auttaneet minua oman tyylin löytämisessä. Olen itse huomannut, että tämä on oikeastaan aika hauskaa puuhaa, ja myös melko hyödyllistä. Aamuisin vaatekaapin avatessa mietin usein, mitä valitsen tänään päälle se sijaan, kun ajattelisin, ettei minulla ole mitään päällepantavaa.

11.5.2014

VADELMATÄYTEKAKKU

Opettelin koulussa juuri vähän aikaa sitten leipomaan täytekakun, joten niinpä päätin leipoa itse äitienpäiväkakun. Täytteen tein vadelmista ja vadelmahillosta sekä kakun päällä olevat koristeet lakupaloista. Halusin tehdä sen verran pienen kakun, joten tein siihen vain kaksi kerrosta kolmen kerroksen sijaan.

Pohja:
3 kananmunaa
1,25 dl sokeria
1,25 dl vehnäjauhoja

Täyte:
1 ps pakastevadelmia
3 rkl vadelmahilloa
1 dl kermavaahtoa

Päälle:
1 dl kermavaahtoa
1 tl sokeria


1. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi. Lisää vehnäjauhot siivilän läpi vasrovasti sekoittaen.
2. Paista kakkupohja uunissa 175 asteessa n. 30 min. Kumoa ja anna jäähtyä.
3. Leikkaa kakkupohja kahteen osaan ja kostuta huolella. Anna kakun olla jääkaapissa n. 2 h.
4. Valmista täyte: sekoita vadelmat ja vadelmahillo keskenään. Vatkaa 2 dl kermavaahtoa, ja sekoita puolet siitä täytteen sekaan. Anna toisen osan kermavaahdosta olla jääkaapissa seuraavaan päivään.
5. Levitä täyte tasaisesti kakun väliin ja laita kakku jääkaappiin.
6. Sekoita loppuun kermavaahtoon 1 tl sokeria, ja levitä se tasaisesti kakun päälle.


5.5.2014

IHANA PÄIVÄ

Kirjoitin vähän aikaa sitten tämän postauksen, jossa mietiskelin, millainen olisi unelmapäivä.
Koko idea kyseisen tekstin kirjoittamiseen lähti eräästä tylsästä välitunnista koulussa. Minulla ei ollut mitään tekemistä, joten päätin siis kirjoittaa pohdiskelevan tekstin, jossa mietin, onko unelmapäivää olemassa. Annoin kyseisen tekstin myös muille luettavaksi, ja minulle vinkattiin, että Metro-lehti julkaisee lukijoiden kirjoittamia kolumneja.
Innostuin tästä ideasta niin paljon, että jo samana iltana lähetin kirjoittamani tekstin. Koin, että olin jo ylittänyt itseni, kun uskalsin ylipäätään lähettää kirjoittamani tekstin, vaikka olin melkein varma, ettei minun kolumnia koskaan julkaistaisi. Kolumnin lähettämisestä oli kulunut vain vähän yli viikko, kun lehdestä soitettiin viime parjantaina, että maanantaina he julkaisevat kolumnini. Olin tästä uutisesta aivan innoissani, ja tänään oli ihana päivä, kun aamukuudelta lähdin juna-asemalle hakemaan lehteä, johon oli painettu kirjoittamani kolumni.
Oli ihan hassua nähdä oma kuva, ja kirjoittamani kolumni niin suuressa lehdessä.
Tästä opin kaksi asiaa: kun on tylsää, kannattaa tehdä jotain, josta pitää, sillä koskaan ei tiedä millaisen lopputuloksen voi saada, ja aina kannattaa yrittää jotain vähän erikoistakin, kuten lähettää itsekirjoittama kolumni lehteen, sillä koskaan ei tiedä, vaikka se julkaistaisikin!





3.5.2014

HIMOSHOPPAAJAN SALAISET UNELMAT: KIRJA-ARVOSTELU

Nyt taas pitkän tauon jälkeen luvassa kirja-arvostelu!
Rebecca Bloomwood on todellinen himoshoppaaja, nuori nainen, joka tekee museossakin  vain ostoksia. Ja siksi hän onkin korviaan myöten veloissa ja postiluukusta satelee karhukirjeitä. Mutta Rebecca ei luovuta: mistä tietää vaikka voittaisi lotossa?
Rebeccan säästökokeilujen ja nokkelien suunnitelmien ansiosta tämä kirja oli varsin viihdyttävä lukuelämys.Kirja oli kirjoitettu minä-muodossa, joka toimi mielestäni hyvin.
Minä-muoto toi myös kirjan todellisen sanoman hyvin esille. Rebecca ei shoppaillut vain ostamisen ilosta, vaan haki uusilla vaatteilla muiden ihmisten hyväksyntää. Kerran hän esimerkiksi sanoi: "Jos ostan nyt tämän harmaan neuletakin, tämän jälkeen kaikki ihmiset alkavat sanomaan minua tytöksi, jolla on harmaa neuletakki".
Vaikka kirjan juoni olikin pääpiirteiltään melko pinnallinen, kirjan sanoma toi siihen mielenkiintoista syvyyttä. Kirja oli kuitenkin ns. "helppolukuinen", eli siinä olevat juonenkäänteet eivät vaatineet myöhempää pohdintaa tai tulkintaa.
Suosittelisin tätä kirjaa ehdottomasti kaikille niille, jotka haluavat siirtyä kirjaston nuortenosastolta aikuistenosastolle, sillä kirja oli riittävän kepeä ja pinnallinen, joten se sopii hyvin myös nuorille.