IHANA PÄIVÄ

Kirjoitin vähän aikaa sitten tämän postauksen, jossa mietiskelin, millainen olisi unelmapäivä.
Koko idea kyseisen tekstin kirjoittamiseen lähti eräästä tylsästä välitunnista koulussa. Minulla ei ollut mitään tekemistä, joten päätin siis kirjoittaa pohdiskelevan tekstin, jossa mietin, onko unelmapäivää olemassa. Annoin kyseisen tekstin myös muille luettavaksi, ja minulle vinkattiin, että Metro-lehti julkaisee lukijoiden kirjoittamia kolumneja.
Innostuin tästä ideasta niin paljon, että jo samana iltana lähetin kirjoittamani tekstin. Koin, että olin jo ylittänyt itseni, kun uskalsin ylipäätään lähettää kirjoittamani tekstin, vaikka olin melkein varma, ettei minun kolumnia koskaan julkaistaisi. Kolumnin lähettämisestä oli kulunut vain vähän yli viikko, kun lehdestä soitettiin viime parjantaina, että maanantaina he julkaisevat kolumnini. Olin tästä uutisesta aivan innoissani, ja tänään oli ihana päivä, kun aamukuudelta lähdin juna-asemalle hakemaan lehteä, johon oli painettu kirjoittamani kolumni.
Oli ihan hassua nähdä oma kuva, ja kirjoittamani kolumni niin suuressa lehdessä.
Tästä opin kaksi asiaa: kun on tylsää, kannattaa tehdä jotain, josta pitää, sillä koskaan ei tiedä millaisen lopputuloksen voi saada, ja aina kannattaa yrittää jotain vähän erikoistakin, kuten lähettää itsekirjoittama kolumni lehteen, sillä koskaan ei tiedä, vaikka se julkaistaisikin!