Kun aloitin bloggaamisen reilu vuosi sitten, valokuvaus oli minulle vielä melko vieras laji. Blogin perustin pääasiassa siksi, että tykkään kirjoittaa, eikä minulle olisi silloin tullut mieleenkään, että blogin pitämisen myötä rupean myös petraamaan taitojani valokuvauksen saralla.
Kuten jo sanoin, blogia aloittaessani valokuvaaminen oli minulle melko uusi juttu. En ollut kuvannut blogia ennen juuri ollenkaan satunnaisia puhelimella otettuja kuvia lukuunottamatta, ihan vain senkin takia, etten tiennyt, mitä olisin voinut kuvata. Mutta kun perustin blogini ja aloitin väsäilemään ensimmäisiä postauksia jouduin uuden paikan eteen, nimittämään ottamaan kuvia postauksia varten.
Nyt jälkeenpäin katseltuna ensimmäisten postausten kuvat tuntuvat jo alkeellisilta kokeiluilta. Kuvasin silloin vielä pienellä pokkarikameralla tai vaihtoehtoisesti puhelimen kameralla, ja kuvanmuokkausta en osannut vielä laisinkaan... Tottahan on, että tuolloin valokuvaus oli minulle täysin vieras laji, ja ainakin tässä tapauksessa tekemällä oppii ja kokoajan kehittyy vielä lisää.
Viime syksynä olin vielä kuvien ottamisessa täysin aloittelija, mutta aloin pikkuhiljaa saada kiinni sen jujusta, ja otin kuvia jo melko paljon. Loppusyksystä jopa huomasin yllättävän käänteen: valokuvauksesta oli alkanut pikkuhiljaa tulla minulle jo harrastus. Teknisesti en osannut vielä juurikaan mitään juttuja, mutta kiinnostus oli kasvanut vain enemmän ja enemmän, eikä kuvien ottaminen ollut enää pelkkiä kokeiluotoksia. Kuvien ottaminen alkoi olla jännää hommaa, ja monista eri tilanteista piti saada ottaa kuvia.
Joululahjaksi sain paremman kameran, joka taas sai minut vielä enemmän innostumaan valokuvauksesta. Muistan, kun koko joululoman kuljin kamera kaulassa ja otin kuvia kaikesta mahdollisesta ja yritin kokeilla erilaisia säätöjä. Tuntui, että kun oli kunnollinen kamera, valokuvaus alkoi taas vielä enemmän tuntumaan harrastukselta. Ehkä parasta uudessa kamerassa oli se, että kun sai idean jostakin jutusta, jonka halusi kuvata tietyllä tavalla, kuva onnistui hyvin. Pieni pokkarikamera kun saattoi sammua kesken kuvaussession ja sillä kuvia ottaessa mahdollisuudet olivat melko vähäiset.
Pari kuukautta harjoittelin itse ottamaan kuvia uudella kameralla, kunnes maaliskuussa kävin viikonlopun kestävällä kuvauskurssilla. Tämä oli hyvä idea, nimittäin muuten vieläkin ottaisin varmaankin kuvia yksinkertaisilla, lähes automaattisilla asetuksilla. Kuvauskurssilla tuli opeteltua lähes kaikki kameran säädöt, ja näin oppi säätämään kamerassa erilaiset asetukset erilaisia kuvia varten. Silloin alkoi myös tuntumaan, että ihan todellakin valokuvaan, kun pystyy itse niin monin eri tavoin muokata, millaisen kuvan haluaa ottaa. Tämä toi myös varmuutta kokeilla erilaisia juttuja.
Kesällä ja syksyllä perehdyin vielä enemmän valokuvauksen harjoitteluun, ja syksyllä kävin vielä toisella kurssilla harjoittelemassa kauniiden ja hienosti sommiteltujen kuvien ottamista. Syksyllä muutenkin olen oppinut paljon uusia seikkoja valokuvauksessa ja opetellut käyttämään kuvanmuokkausohjelmia, joten nyt lopultakin alkaa tuntua, että blogissani olevat kuvat alkavat olla juuri sellaisia kuin haluan niiden olevan.
Vaikka ottamiini kuviin olen tyytyväinen, en silti vielä koe, että harjoittelu olisi vielä ohi, vaan toivon oppivani vielä paljon uusia juttuja. Voihan olla, että parin vuoden päästä katson hämmentynenä tänäsyksynä ottamiani kuvia, ja ajattelen, että miten minä olen joskus tuollaisia kuvia ottanut...
Blogin pitäminen on saanut minut innostumaan valokuvauksesta, ja kehittymään siinä aina vielä vähän enemmän. Valokuvaus kun on melko olennainen osa blogin pitämistä. Ja oikeastaan hyvä niin, sillä miten monta kivaa hetkeä tai kaunista juttua olisi jäänyt ikuistamatta, jos en olisi aloittanut harrastamaan valokuvausta!
