VUODEN 2013 SUOSIKIT

Monissa lifestyleblogeissa on tehty kuukauden suosikit-postauksia. Itse en kuitenkaan joka kuukausi löydä uusia kivoja kosmetiikkatuotteita, tai muita hyviä juttuja, joten päätin tässä postauksessa esitellä hyviä tuotteita, joita olen tämän vuoden aikana löytänyt. Huomasin, että suurin osa esittelemistäni tuotteista on Nivealta, mutta ei minun ollut alunperin tarkoitus tehdä tästä pelkästään Nivean ylistyspostausta.

Ensinnäkin Nivean perusrasva. Ehkä suurin syy, miksi se on yksi suosikkituotteistani, on, ettei se tuoksu liian voimakkaasti. Tuoksu on raikas ja mieto, muttei siitä tule kuitenkaan mieleen apteekin käsivoide. Sen lisäksi tämä perusrasva on sopivan paksua ja juoksevaa, ja kuivuu iholla suhteellisen nopeasti, vaikka sitä laittaisikin vähän paksumman kerroksen. Kaikin puolin siis hyvä perustuote.

Toinen suosikkituotteeni on Nivean ihon syväpuhdistaja. Käytän kyseistä ainetta aina, kun tunnen, että kasvojen iho on puhdistuksen tarpeessa, ja pesun jälkeen iho on taas pehmeä ja sileä. Aine on tarkoitettu nuorten iholle, ja ainakin minun tapauksessani se on toiminut hyvin. Tätä ainetta kasvoihin levitettäessä pitää vain olla tarkka, ettei sitä mene silmiin, ja se pitää heti levittämisen jälkeen pestä pois, jotta ihoa ei ala kirvelemään. Mutta ihohuokosten puhdistukseen tämä on erinomainen tuote.

Loppuvuodesta tein myös Lindex:ltä hyvän löydön. Talvella tykkään käyttää collegepaitojen alla puuvillatoppia, johon tarkoitukseen tämä Lindexin toppi on hyvä. Toppi on melko ohut, joten se päällä ei tule kuuma, mutta se lämmittää kuitenkin juuri sopivasti, koska se on ihonmyötäinen. Kangas on ekologista puuvillaa, ja aika hyvin se on kestänyt, sillä se ei ole nyppyyntynyt käytössä.

Viimeisenä Nivean meikinpesuaine. Kyseinen tuote on erityisen hyvä silmämeikin pesuun, sillä se ei ollenkaan kirvele silmiä. Aine on juoksevaa, ja leviää iholla helposti. Tuoksu ei myöskään ole ainakaan liian voimakas, vaan sen sijaan raikas ja puhdas. Ainetta ei edes tarvitse laittaa paljon silmiin, että se pesee ripsivärin pois kunnolla.

VIRKATTU KORI

Monissa blogeissa ja käsityölehdissä on viimeaikoina esitelty trikookuteesta virkattuja koreja, joten minäkin päätin kokeilla. Löysin eräästä käsityöblogista kivan ja melko helpon ohjeen, jonka mukaan korin siis virkkasin.
Kori on melko helppo ja nopea virkata. Käytännössä siis virkkaat ympyrää, eli korin pohjaa,  kunnes se on haluamasi kokoinen. Sitten aloitat virkkaamaan korin reunuksia lisäämättä silmukoita. Reunuksen ensimmäisellä kerroksella pitää kuitenkin virkata kaikki silmukat vain takareunasta, jotta koriin muodostuvat reunukset. Sitten vain virkkaat, kunnes kori on haluamasi kokoinen.
Jos kori on virkattu ohuesta trikookuteesta, se ei välttämättä pysy kunnolla pystyssä. Niinpä koria voi hieman kovettaa sokerivedellä.
Tietysti trikookuteesta voi virkata myös esimerkiksi pyöreän maton, jolloin virkkaat vain ympyrää.

PAIDASTA MATONKUDETTA

Virkkasin joulukuun alussa korin trikookuteesta. Minulla oli jo valmiina trikookankaasta leikattua kudetta, mutta se riitti vain korin pohjan virkkaamiseen, joten päätin tehdä itse trikookudetta vanhoista t-paidoista. Jonkin aikaa jouduin miettimään, miten paidasta saisi leikattua järkevästi trikookudetta, niin, että paidasta tulisi suurin osa ainakin käytettyä, ja trikookude ei katkeaisi kokoajan, jotta solmuja tulisi mahdollisimman vähän. Kokosin siis tähän postaukseen ohjeet välivaihekuvien kera.

Irroita paidasta ensin kaikki resorit. Voit joko leikata ensin pienen loven, ja repiä resorin sitten irti, tai leikata koko resorin, jolloin kankaan reunasta tulee siistinpi. Avaa myös kaikki paidan saumat, ja leikkaa ommellut reunat pois. Paidasta on helpompi leikata suikaleita, kun kaikki resorit ja saumat on leikattu pois.

Ala sitten leikkaamaan kankaabn reunaa pitkin n. 0,5 cm pituista suikaletta. Repiminen voi olla tässä vaiheessa melko haastavaa, sillä kankaan reuna ei välttämättä ole suora, jolloin repimällä suikale katkeaa jo n.parinkymmenen sentin päästä alusta. Jos kankaan reuna kiemurtelee, leikkaat vain aina n. 0,5 cm päästä kankaan reunaa.

Trikookudetta on vaikeanpaa virkata, jos se aina katkaistaan kankaan toisessa päässä kankaan reunaa, jolloin tulee pasljon solmuja. Niinpä kuvan mukaisesti ei kannata leikata ihan reunaan saakka, vaan aloittaa seuraava "kerros" jo vähän aikaisemmin, jolloin trikookude ei katkea. Ylimääräisen suikaleen voi leikata myöhemmin pois.

Esittelen seuraavassa postauksessa virkkaamani korin.

Hyvää joulua!

Ajattelin tulla vielä ennen joulua tekemään postauksen, ja toivottamaan hyvää joulua tänne blogin puolelle. Olen nimittäin yllättynyt, miten paljon blogissani on käyty, ja olen saanut lukijoita jouluun mennessä. Mutta palailen taas blogin pariin joulun jälkeen.

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille blogissani käyville!

               
                

TYYLIÄ PAKETOINTIIN

Joululahjoista tulee vieläkin kiinnostavamman näköisiä, jos ne on kauniisti paketoitu. Kokosin tähän postaukseen erilaisia ideoita, miten joululahjat voi paketoida kauniisti ja vähän omaperäisemmin. Nyt alkaakin jo olla oikea aika joululahjojen paketointiin.

Perinteisen joululahjapaperin sijaan paketoimiseen voi myös käyttää esimerkiksi kauniita julisteita. Leikkaat vain julisteesta riittävän suuren palan kauniista kohdasta, ja kieputat ympärille vaikka samansävyistä satiininarua, tai muuta askartelunarua.

Joululahjapaperin lopun voi myös vielä käyttää. Paketoit vain joululahjan valkoisella paperilla, tai vaikka sanomalehtipaperilla. Liimaa sitten joululahjapaperista leikattuja kauniita kuvia paperin päälle. Lahjanarua ei välttämättä tarvitse, jotta kauniit joulukuvat näkyvät.

Vähän erikoisempana ideana joululahjat voi myös paketoita kauniilla kangastilkuilla. Kangasta ei tarvitse leikat, kun sen vain pyörittää monta kertaa joululahjan ympärille, niin kangasta voi vielä käyttää myöhemmin. Lahjan kruunaa kaunis askartelunaru.

STARBUCKS

Monissa lifestyleblogeissa on viimeaikoina puhuttu, että Helsingin keskustaan on avattu Starbucks. No, yksi päivä minulla sattui olemaan Helsingin keskustassa ollessani ylimääräistä aikaa, joten päätin käydä testaamassa kyseisen kahvilan.
Ensinnäkin Starbucks on liikkumisen kannalta hyvässä paikassa, Akateemisen kirjakaupan kanssa samoissa tiloissa.
Erikoisena asiana oli ainakin se, että jonossa ollessa tarjoilija tuli kysymään tilauksen nimellä, ja kyseinen lappu annettiin kassalle. Sen jälkeen sitten siirryttiin tiskin toiseen päähän, josta sai tilauksensa. Kahvilan työntekijä sanoi nimen ja tuotteen, niin tiesi helposti, milloin on oma vuoro.
Starbucks on kyllä vierailun arvoinen paikka ihan vain juomiensa ansiosta. Tilasin Caramelkaakaon kermavaahdolla, ja oli kyllä varmaankin paras kaakao, jonka olen ikinä juonut. En ole yleensä tykännyt kermavaahdosta, mutta tähän se sopi. Lisäksi yllätyin positiivisesti, että kaakao oli heti juomakelpoista, eikä liian kuumaa.
Itse otin vain kaakaon, mutta Starbucksissa on tarjolla myös paljon erilaisia voileipiä, muffinsiineja, keksejä, smoothieita sekä muita herkkuja. Paikkana tämä kahvila on mukava, tosin Starbucks on niin suosittu kahvila, että istumapaikoista oli hieman pulaa. Mutta kyllä istumapaikankin löytää, kun hieman odottaa.

Saatan joskus myöhemminkin esitellä ja arvostella suosikkikahviloitani tänne blogiini. Minulla on nimittäin pari aika hyvää kahvilaa jo mielessä.

JOULUTONTTU

Joulua varten on kiva tehdä aina itse jokin joulukoriste, kun ne voi laittaa esille joka joulu, ja niihin liittyy paljon muistoja. Ja voi tietysti myös huomata kehitystä askartelutaidoissa, kun vertaa tekeleitään aiempien vuosie tuotoksiini.
Tänävuonna askartelin siis tuollaisen puisen joulutontun. Minulla ei nyt ole kuvia välivaiheista, joten toivon, että ohjeeni ymmärtää helposti.

Tarvikkeet:

puupala
neuleputki (esim.sormikkaasta)
kaunista askartelulankaa
3 pientä puuhelmeä
askarteluvanua
Eri Keeper-liimaa


1. Solmi neuleputkilon toiseen päähän askartelulankaa, jotta se näyttää tonttulakilta. Liimaa tonttulakki puupalan päähän, riittävän korkealle, että silmät ja nenä mahtuu oikeille paikoilleen.
2. Liimaa silmät ja nenä oikeille paikoilleen. Käytä liimaa runsaasti ja annan kuivua hetken, ennen kuin jatkat työn tekemistä.
3. Ota vanua ja liimaa tontulle parta.

HOBITTI-SMAUGIN AUTIOITTAMA MAA- ELOKUVA-ARVOSTELU

Kuva: www.finnkino.fi

Toisessa osassa hobittien vaarallinen matka kohti Ereborin valloittamista jatkuu. He tapaavat Nahanvaihtajan, Metsähaltijoita sekä Järvikaupungin asukkaat. Kuitenkin vaara on vasta edessä, vuoren sisällä. Ongelmaksi koituu päästä vuoren sisälle, josta pitäisi löytää arvokas Arkkikivi, lohikäärmettä, Smaugia herättämättä.
Ensimmäisenä hyvänä asiana oli, että juoni pääsi elokuvassa heti vauhtiin. Toisessa osassa ei ollut enää samanlaista tyhjäkäyntiä alussa, kuten ensimmäisessä osassa. Juoni meni hyvin eteenpäin koko elokuvan ajan.
Kävin katsomassa elokuvan 3D:nä ja se kannatta. Vaikka en yleensä tykkää 3D-elokuvista, tässä se toimi erittäin hyvin, ja välillä tuntui kuin olisi ollut elokuvassa mukana. Kohtaukset tuntuivat aidommilta, ja välillä ehkä myös hieman pelottavilta.
Ylipäätään elokuvan fantasiahahmot olivat hyvin tehty, ja tuntuivat aidoilta.
Elokuvassa lähtökohtana oli, että kaikki sen katsovat ovat nähneet ensimmäisen osan, joten tuttuja hahmoja ei turhaan esitelty, eikä ensimmäisen osan tapahtumia kerrattu alussa. Kuitenkin uudet hahmot esiteltiin, eikä heistä ollut elokuvan aikana kokoajan pihalla.
Elokuvaan oli hyvin myös istutettu joitakin hauskoja repliikkejä, jotka olivat hauskoja, eivätkä väkinäisiä.
Kuten ensimmäisessä osassa, myös tässä toisessakin osassa loppu oli tehty niin jännittäväksi, että jäi odottamaan viimeistä osaa. Onneksi ei kuitenkaan tarvitse odotta kuin vuoden verra.
Suosittelen kyllä tätä elokuvaa, en edes oikein keksi mitään, mistä en pitänyt elokuvassa.

NEULOTTU TUUBIHUIVI

Lupasinkin jo pari viikkoa sitten, että tulen laittamaan blogiini taas lähiaikoina neulontaohjeita. Viime talvena neuloin tuubihuivin, ja päätin jakaa sen ohjeen täällä blogissani.Löysin nimittäin viime talvena eräästä neulekahvilasta ihanaa vihreää neulelankaa, ja päätin neuloa siitä huivin itselleni. Ohjeen olen ihan itse tehnyt.
En ole oikein koskaan tykännyt käyttää talvisin huiveja, mutta tuubihuiveja olen tykännyt käyttää. Tämä on myös aika nopea ja helppo neuletyö.

Lanka: Hjertegarnin Incawool

Puikot: nro 4,5- 5 tai käsialan mukaan

Luo 30 s, ja neulo ainaoikein- neuletta 4 krs. Aloita sitten neulomaan sileää neuletta, kunnes huivin pituus on 140 cm. Neulo 4 krs ainaoikein- neuletta, ja päättele s:t löyhästi.
Silitä huivia hieman silitysraudalla, jotta reunat pysyisivät suorina. Ompele huivin lyhyen päät kiinni sillä langalla, jolla neuloit huivin.

TUHKAKAUPUNKI- KIRJA-ARVOSTELU

Varjometsästäjä Clary Fray haluaa enemmän kuin mitään muuta, että kaikki palautuisi ennalleen. Nyt se on vain pelkkä haave, kun paras ystävä on muuttunut vampyyriksi, äiti on koomassa ja joku surmaa New Yorkin alamaailman lapsia. Ja sen lisäksi vielä Claryn ja hänen veljensä Jacen isä, Valentine on saanut jo haltuunsa kaksi Muutoksen välineistä, joiden avulla voi hallita demoniarmeijaa.
Kirjan juoni oli mielestäni välillä vähän töksähtelevä. Henkilöhahmot menivät paikasta toiseen, ja välillä tuntui, että juonen punainen lanka oli hukassa. Kirjoitustyyli oli myös vaihteleva. Välillä saatoin lukea monta sivua eteenpäin huomaamattani, ja välillä juoni mateli eteenpäin.
Pidin kuitenkin paljon kirjan henkilöistä ja heidän välisistä suhteistaan. Jokainen henkilö oli omanlainen persoona, ja välillä samaistuin joidenkin henkilöiden välisiin suhteisiin.
Kirjan sivujuonena pohdittiin paljon perhettä. Sitä, että voivatko kasvattivanhemmat rakastaa lasta kuin omaansa, ja voiko perheenjäsen tuntua tärkeältä, jos häntä ei ole koskaan lapsena nähnyt. Olen itsekin jäänyt miettimään kirjan kirjoittamattomia perheaiheisia kysymyksiä vielä senkin jälkeen, kun olin saanut kirjan luettua.
Pidän paljon kirjoista, joiden päätyttyä jää heti odottamaan sarjan seuraavaa osaa, kun kirja loppuu niin kutkuttavan jännittävällä tavalla. Tässä kirjassa viimeinen lause oli kyllä sellainen, että juoni jäi auki, mutta mielestäni lopun olisi voinut kirjoittaa ehkä jännittävämmin. Odotan kuitenkin jo innoissani, mitä sarjan seuraavassa osassa tulee tapahtumaan.
Suosittelisin kirjaa kuitenkin kaikille niille, jotka pitävät fantasiasta, ja jotka ovat lukeneet sarjan ensimmäisen osan, Luukaupunki, sillä mielestäni toinen osa oli silti parempi.

LUOMULAMPAAN VILLALANKA

Ajattelin vinkata tänne blogiin eräästä vähän erikoisemmasta villalangasta, johon olen ihastunut. Alkusyksystä löysin nimittäin maalaismarkkinoilta kojun, jossa myytiin luomulampaiden villalankaa.
Kyseinen lanka on siis kehrätty kotieläiminä olevista lampaista. Lanka on 100% villaa, eikä sitä ole värjätty mitenkään. Lankakerät ovat siis tämän takin ruskeita tai luonnonvalkoisia, ja langan värin sävy vaihtelee hieman, joten kerän väri on hieman eläväinen. Näissä villalangoissa tykästyinmkin eniten niiden väreihin, olisin voinut ostaa vaikka kerän jokaista väriä.
Ja, koska langat ovat täysin lampaanvillaa, niissä on myös eräs aika hauska ominaisuus. Langat nimittäin tuoksuvat ihanasti lampaalle, ja kun on vähän aikaa neulonut, kädetkin tuoksuvat lampaalle. Sen lisäksi tämä lanka on ihanan pehmeää, ja melkeinpä hyväilee sormia neuloessa. Eikä kutita tai pistele ollenkaan.Tämä lanka myydään vyyhdeissä, joten suosittelen ennen neulomista avaamaan lankavyyhdin, ja kierittämään sen keräksi, ettei ole neuloessa solmussa langassa. Itse nimittäin olin laiska, ja päätin jättää langan vyyhdiksi. Pian kaduin tätä ratkaisua, sillä jouduin jatkuvasti availemaan solmuja sekä kierteitä, ja se hieman hidasti villasukkien neulomista.
Näitä lankavyyhtejä valmistaa siis Pornaisissa oleva Lukumiehen lampola, ja lankoja on myynnissä ainakin erilaisilla markkinoilla.

ITSETEHDYT JOULUTORTUT

Viimeviikolla teimme kotitalouden tunnilla joulutorttuja taikinasta lähtien itse. Olin kyllä kuullut, että ennen joulutorttutaikina leivottiin aina itse, mutten ollut koskaan ennen valmistanut sitä.
Olihan se aika hauskaa päästä kokeilemaan joulutorttutaikinan leipomista, ja hyvänä puolena oli se, ettei tarvinnut odottaa torttutaikinalevyjen sulamista, kuten valmiista joulutorttutaikinasta tehdessä. Huonona puolena tässä on ehkä se, ettei joulutortut nousseet paljonkaan uunissa. Mutta se nyt taitaa olla vähän makuasia.


Rahkavoitaikina:
125 g voita tai
margariinia
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
125 g maitorahkaa

Täyte:
luumusosetta


1. Valmista ensin rahkavoitaikina. Sekoita pehmeä rasva, jauhot ja leivinjauhe kulhossa, puuhaarukalla tai sormin nyppien.
2. Lisää maitorahka, ja sekoita taikina tasaiseksi.
3. Anna taikinan kovettua kylmässä vähintään 30 min.
4. Kaaviloi taikina jauhotetulla alustalla vajaan 0,5 cm:n paksuiseksi levyksi. Leikkaa taikinapyörällä 12 neliöksi.
5. Täytä tortut luumusoseella ja sulje kulmasakarat yhteen tortun keskelle.
6. Voitele tortut munalla ja paista 225 asteessa uunin keskitasossa 10-12 min.

JYLHÄ SYYSMYRSKY

Kerroinkin jo alkusyksystä tässä postauksessa, että olen bloggaamisen myötä innostunut valokuvaamisesta. Pari viikkoa sitten eräänä viikonloppuaamuna ulkona oli ollut kamala myrsky, taivas oli aivan harmaa, vettä satoi ja puut heiluivat tuulen mukana. Pidän itse tuollaista maisemaa jotenkin todella kauniina, joten menin siihen kamalaan myrskyyn kuvailemaan luontoa.
Ajattelin nyt tänään laittaa nämä kuvat blogiini, kun muutenkin on marraskuun viimeinen päivä (= kalenterin mukaan syksyn viimeinen päivä).
Tämä syksy on kyllä ollut ainakin minun mielestäni ollut luontoa ajatellen todella kaunis syksy. Puissa on ollut kauniit lehdet, puut ovat ilman lehtiäkin olleet kauniita ja aurinkokin on välillä paistanut.

Koska joulu on tulossa pikkuhiljaa, blogiinikin on tulossa jonkin verran erilaisia jouluisia postauksia.

VILLASUKAT

Lupasinkin jo alkusyksystä tässä postauksessa, että tekisin vielä syksyn aikana postauksen, jossa olisi isompien villasukkien ohje. Syksyä onkin vielä vähän aikaa jäljellä, mutta villasukkien neulominenhan on hyvä aloittaa juuri tähän aikaan vuodesta, niin ne ovat valmiit kovien pakkasten iskiessä. Itse en muuten ole mikään villasukkien suurkuluttaja, mutta hiihtäessä ja luistellessa pidän yleensä villasukat jalassa, niin ei tarvitse ulkoilun jälkeen koko loppupäivää lämmitellä varpaita.


Koko: kengänkoko n. 39-40

Lanka: Seitsemän Veljestä

Puikot: sukkapuikot 3,5 tai käsialan mukaan


Luo 48 s, ja jaa ne tasaisesti neljälle puikolle. Neolo 2 o, 2 n-joustinneuletta 17 cm.
Neulo kantalappu 1-, ja 4-puikoille. Siirrä 2-puikolta 1-puikolle kuitenkin 1s, jotta kantalapussa on pariton määrä silmukoita. Neulo kantapäänneuletta, ( = oikea krs: 1 o, 1 nostetaan oikein neulomatta. Nurja krs: kaikki s:t nurin) kunnes kantalappu ylettää sukan ollessa jalassa maahan saakka
Neulo kantapohja samaa kantapäänneuletta. Neulo oikealla kerroksella 16 s, tee ylivetokavennus, ja käännä työ. Nosta 1 s neulomatta, ja neulo 7 s nurin. Neulo 2 s nurin yhteen ja käännä työ. Toista kavennukset näissä kohdissa, kunnes jäljellä on vain keskimmäiset silmukat.
Poimi reunasilmukat 1- ja 4-puikoille ja aloita neulomaan sileää neuletta suljettuna neuleena (kaikki s:t oikein).
Kavenna 1-puikon lopussa neulomalla 2 s oikein yhteen, ja 4-puikon alussa ylivetokavennus, kunnes jokaisella puikolla on alkuperäinen määrä silmukoita (12).
Teräosaa, kunnes pikkuvarvas peittyy. Neulo sädekavennus: 1- ja 3-puikkojen lopussa 2 s oikein yhteen ja 2- ja 4-puikkojen alussa ylivetokavennus. Kavenna, kunnes jokaisella puikolla on jäljellä 2 s. Vedä lanka silmukoiden läpi, kiristä, ja päättele langat.

Viimeistään talven aikana blogiin on tulossa myös muita melko helppoja neulontaohjeita.

JOULUKADUN AVAJAISET

Eilen Helsingissä järjestettiin joulukadun avajaiset. Minulle tuo tapahtuma on ollut tuttu jo monet vuodet, sillä olen käynyt siellä ensimmäisen kerran n. 2-vuotiaana.
Laitoin nyt tähän postaukseen kuvia joulukadun avajaiskulkueesta sekä muistakin jouluisista jutuista, niin tulee vähän joulutunnelmaa tänne bloginkin puolelle. Jouluun on vielä melkein kuukausi, mutta silti jouluvalmistelut näkyvät jo kaikkialla. Taitaa olla joulu meille suomalaisille todella tärkeä juhla, kun ensimmäiset joulukoristeet tulivat kauppoihin jo lokakuun puolella. No, mikäs siinä, onhan joulun odotus ihanaa aikaa.

Stockmannin jouluikkuna on minulle aina ollut tärkeä nähdä joulukadun avajaispäivänä, tai ainakin jossain välissä ennen joulua. Se on jotenkin aina toteutettu niin hienosti, ja joka vuosi hieman eri tavalla. Kuulostaa varmaan hassulta, mutta kun pari vuotta sitten näin New York:ssa tavaratalojen jouluikkunat, ne eivät olleet mielestäni yhtä hienosti toteutettu kuin Stockmannilla. Kannattaa käydä ainakin kurkkaamassa, jos sattuu kävelemään Stockmannin ohi.

Toinen näkemisen arvoinen juttu joulun aikaan on ehdottomasti Stockmannin joulumaailma. Siellä vain jotenkin häkeltyy joulukoristeiden kauneudesta, ja tuntee todellakin olevansa joulumaailmassa. Sieltä on myös kiva joka vuosi ostaa joku pieni, joulukuuseen ripustettava joulukoriste. Aina, kun koristelee joulukuusta, niin muistaa koristeiden kautta muistoja menneistä jouluista. Ja kun joulumaailmassa  olevat joulukoristeet ovat niin kauniita...

Ja lopuksi sitten vielä kuvia jo mainitsemastani joulukadun avajaiskulkueesta. Tänä vuonna uutena juttuna olivat valopuvut, joita esiteltiin itseasiassa vasta ensimmäistä kertaa Suomessa. Olivat ne kyllä kauniita. Lisäksi kulkueessa oli mukana lähes kaikki jouluun liittyvät satuolennot, eläimet ja muut. Paljon oli tonttuja, lumiukkoja, satuhahmoja... Ja vähän erikoisempana juttuna kulkueessa oli mukana myös ratsupoliiseja sekä vanhoja paloautoja. Kulkue oli hieno, niin kuin muinakin vuosina, ja kulkueessa oli vaikka kuinka paljon nähtävääkin.

NÄLKÄPELI-VIHAN LIEKIT- ELOKUVA-ARVOSTELU

Katniss Everdeen on juuri lähtemässä voitonkiertueelle, jolle hänet ja Peeta pakoitetaan, tekee presidentti Snow yllättävän vierailun Katnissin kotiin. Hän syyttää Katnissin ja Peetan marjatempusta Nälkäpelissä, joka on lietsonut ihmisiä kapinaan Capitolia vastaan. Hän on myös saanut vihiä, että Katnissin ja Peetan välinen suhde olikin tekaistu.
Eikä mene aikaakaan, kun koittaa 75. Nälkäpeli, jonka kunniaksi presidentti Snow määrää jo voittaneet tribuutit uudestaan Nälkäpeliin...
Sarjan ensimmäisen kirjan elokuvaversio, Nälkäpeli, oli mielestäni kirjaan verrattuna melko huonosti toteutettu, joten minulla ei ollut tätä elokuvaa kohtaan kovinkaan suuria ennakko-odotuksia. Se oli ehkä hyvä, sillä tämä elokuva oli mielestäni todella hyvin tehty.
Monissa tämän elokuvan arvosteluissa on moitittu elokuvan pituutta, (2 h 26 min) mutta minusta oli vain hyvä, että tämä elokuva oli näin pitkä, sillä se oli omasta mielestäni niin hyvin toteutettu. Tosin olisihan elokuvaa voinut vähän tiivistää, sillä siihen oli toteutettu lähestulkoon kaikki kohtaukset, jotka olivat kirjassakin.
Toteutukseltaan elokuva oli myös mielestäni onnistuneesti tehty, sillä kaikki kohtaukset tuntuivat uskottavilta, eikä elokuvaa katsoessa tullut missään vaiheessa vaivautunut olo siitä, että jokin kohtaus olisi kuvattu/näytelty tyhmästi.
Loppu oli myös toteutettu yhtä hyvin kuin kirjassa. Kun elokuvan lopputekstit alkoivat pyörimään, alkoi heti janoamaan seuraavaa elokuvaa, ja miettimään, milloinkohan se tulee elokuviin.
Voin siis ehdottomasti suositella tätä elokuvaa, kannattaa käydä katsomassa, jos vähänkään kiinnostaa.

PÄIVÄRISTEILY TALLINNAAN

Kävin eilen perheeni kanssa Tallinnassa, ja mukava matka oli. Oli mukavaa käydä taas Tallinnassa, ja yhdestä lomapäivästä sai vain jotenkin puhtia, että jaksaa vielä ahkerasti opiskella lukukauden loppuun saakka. Vaikka Tallinnassa on yleensä ollut ainakin edes vähän lämpimämpi kuin Helsingissä, niin tällä kertaa ilma oli kyllä jäätävä. Kuten Suomessa, Virossakin valmistauduttiin jo kovalla tohinalla tulevaan jouluun, ja esimerkiksi Joulumarkkinoita varten Vanhassa kaupungissa oli jo rakennettu pieniä puisia mökkejä.

Laivalla kun olin, oli tietysti pakko saada ensin vähän kuvia merestä. Jälkikäteen harmittelen, että lähdin kannelle kuvaamaan, sillä siellä tuuli niin kovaa, että sormet jäätyivät niin, että hyvä, kun ne lopulta edes liikkuivat. Ja tietysti tuuli meinasi temmata minut mereen. Melkoisen työn ja tuskan takana nämä kuvat on siis otettu, mutta kyllä se oli sen arvoista.

Kuten aiemmin tässä postauksessa jo sanoinkin, Tallinnassa valmistauduttiin jo kovaa vauhtia jouluun. Viru-keskuksessa oli varmaan kauneimman ikinä näkemäni jouluvalot, joten niistä piti saada kuva. Mielestäni näistä valoista tuli jotenkin mieleen lumisade.

Vanhassa kaupungissa kävimme vielä lopulta Vanalinna-kahvilassa. Kylmästä ulkoilmasta tullessa kuuma tee oli paikallaan ja olin pitkään jo haaveillut kasvilan herkullisista Sacher-kakuista. Herkullista oli! Pidin tässä kahvilassa erityisesti myös sen vanhanaikaisesta tunnelmasta, joka näkyi mielestäni parhaiten sisustuksessa. Tässä kahvilassa myydään myös erityisen herkulisia lihapasteijoita.

SUKLAAJUUSTOKAKKU

Teimme kotona viime viikonloppuna isänpäiväkakuksi suklaajuustokakkua. En ollut koskaan ennen maistanut kyseistä kakkua, mutta hyvää oli. Erikoista kakussa oli se, että täyte olikin pohjalla, eikä päällä, niin kuin yleensä. Kakku oli myös siitä hyvää, että kun sitä säilytti jääkaapissa pari päivää, se muuttui vain paremmaksi ja paremmaksi. Ehdottomasti suosittelen tätä kakkua, kun se ei edes ollut liian makea tai rasvainen.

Pohja:

2 kananmunaa

1 dl sokeria

0,5 dl vehnäjauhoja

0,25 dl perunajauhoja

0,25 dl kaakaojauhoa

Täyte:

200g maustamatonta tuorejuustoa

2 keltuaista

1 1/3 rkl sokeria

2 rkl kylmää kahvia

100g taloussuklaata

1 tl liivatejauhetta

1 1/3 dl kuohukermaa

2 valkuaista

Valmista ensin pohja.
1. Vatkaa munat ja sokeri paksuksi vaahdoksi.
2. Sekoita kuivat aineet keskenään ja kaada ne siivilän läpi varovasti sekoittaen taikinaan.
3. Kaada taikina voideltuun taikinavuokaan ja paista 200 asteessa n. 10 min.

Valmista sitten täyte.
1. Sekoita tuorejuusto, keltuaiset, sokeri ja kahvi keskenään. Vatkaa seos tasaiseksi.
2. Lisää sulatettu suklaa hieman jäähtyneenä.
3. Kuumenna tilkka vettä ja sulata siihen liivatejauhe. Kaada liivatejauhoseos täytteeseen.
4. Vatkaa kerma ja valkuaiset omiksi vaahdoiksi. Yhdistä vaahdot lisäämällä ne täytteeseen.
5. Kaada jäähtynyt kakkupohja kakkuvuoasta pöydälle ja levitä täyte saman kakkuvuoan pohjalle. Aseta kakkupohja täytteen päälle, ja anna kakun jäähtyä jääkaapissa yön yli.

Farkkuvinkki

Löysin tällä viikolla uudet suosikkifarkkuni, ja uuden suosikkifarkkukauppani, joten ajattelin vinkata niistä myös blogiini.
Kaikki alkoi siis siitä, kun viime viikolla minua pitkään palvelleet Lindexin farkkulegginsiinit sanoivat sopimuksensa irti, ja repesivät polven kohdalta. Kyseinen farkkumalli oli jo pitkään ollut suosikkini, olihan minulla jo neljännet samallaiset peräkkäin käytössä. Ongelmana oli, että kyseiset farkut olivat Lindexin lasten mallistosta. Minulla oli siis nyt koko 170 cm, mutta, koska sekin koko alkoi olla lahkeista minulle liian lyhyt, piti etsiä uusi farkkumalli, ja se vasta tuottikin ongelmia.
Lindexin naistenkaan osastolta ei löytynyt sopivia farkkuja, sillä kakissa malleissa oli nappi ja vetoketju, ja etsin juuri mallia, jossa olisi kuminauhavyötärö.
Niinpä piti jatkaa vaatekauppojen farkkuvalikoiman kiertämistä, ja lopulta onnisti.

Löysin Mangon nettisivuilta parit ihan kivan näköiset farkkulegginsiinit, joten lähdimme äidin kanssa etsimään kyseisiä farkkuja Kampin Mangoon. Liikkeessä oli vaikka kuinka paljon farkkuja, mutta kaikissa niissä oli nappi ja vetoketju. Lopulta menimme kassalle kysymään, oliko kyseisiä farkkuja vielä valikoimassa, kun nettisivuilla niitä oli ollut. Uusimmassa valikoimassa niitä ei enää ollut, mutta myyjä oli niin ihana, että soitti Mangon varastoon, ja kysyi, oliko siellä kyseisiä farkkuja. Ja olihan siellä!

Myyjä siis pyysi, että varastosta tuotaisi minulle muutama pari farkkuja minulle sovitettavaksi. Parasta oli, että he toivat juuri minun kokoani, ja samanväriset kuin edelliset Lindexin farkkuni. Ja pahoittelivat vielä sitä, kun minun piti hetki odottaa, kun Mangon varasto on liikkeestä niin kaukana. Ja vielä iloisemmaksi tulin, kun ensimmäiset sovittamani farkut olivat kuin minulle tehdyt. Hymy huulilla menin kassalle, ja kerroin, ettei ole koskaan sujunut farkkujen ostaminen näin helposti ja nopeasti. Näin hyvän palvelun ja tuotteen takia minulla on Mango ensimmäisenä mielessä, jos tarvitsen joskus farkut.

 

 Kyseiset farkut ovat siis Mangon Piti-farkkulegginsiinit. Takana on tavalliset takataskut, mutta edessä on ns."piilotaskut". Vetoketjua ja nappia eisiis ole ollenkaan kiristämässä, vaan pelkkä kuminauhavyötärö.
Farkkukangas on vaaleaa, ja reisistä hieman kulutetun näköistä,(=vaaleampaa) mikä on hyvä, sillä se tekee farkkukankaan hieman eläväisemmän näköiseksi. Farkkukangas on myös ohutta, mikä on käytännöllistä, sillä vähän lämpimämmällä kelillä farkut eivät ole liian kuumat, ja talvella farkkujen alle voi laittaa sukkahousut. Suosittelen ehdottomasti, jos et halua, että farkuissa on vetoketju ja nappi.

JOGURTTIKAKKU

Teimme vähän aikaa sitten äidin kanssa jogurttikakkua, ihan vain sillä idealla, että olisi kiva, jos meillä olisi jotain makeaa leivonnaista. Jogurttikakku-nimestä voisi ehkä päätellä, että kakun pinnalla on jogurttikuorrutus, mutta ei, kakku ei edes oikein maistu jogurtilta. Tällaiset kuivakakut, kuten tämä jogurttikakku, ovat myös aika hitaita leivonnaisia valmistumaan. Ensin kakku paistuu pitkään uunissa, ja jos tekee kakun illalla, kuten meidän tapauksessamme, kakku oli jäähtynyt ja muutenkin sopivaa vasta seuraavana aamuna. Vaikka tämä jogurttikakku onkin vähän hidas valmistaa, voin silti suositella sen leipomista, sillä minä ainakaan en pitänyt sitä kakkuna ilman makua, niin kuin jotkut kuivakakut tapaavat olla.


                                    Jogurttikakku:

2 munaa
3 dl sokeria
150 g sulatettua voita
5 dl vehnäjauhoja
1 tl soodaa
2 dl jogurttia
1 tl kanelia
(vaniljasokeria)

1. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.
2. Sulata voi kattilassa.
3. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.
4. Sekoita vehnäjauhot ja sooda keskenään ja yhdistä munasokerivaahtoon.
5. Lisää taikinaan myös suatettu voi, jogurtti sekä kaneli.
6. Paista kakkua uunissa 60 minuuttia.

ENNEN KUIN KUOLEN- KIRJA-ARVOSTELU

Löysin kyseisen kirjan ihan sattumalta kirjastosta. En ollut kuullut kyseisestä kirjasta koskaan ennen, joten minulla ei ollut juurikaan ennakko-odotuksia.
Tessa sairastaa parantumatonta leukemiaa. Hän päättä tehdä listan asioista, jotka haluaa vielä kokea ennen kuolemaansa, kuten rakastua ja saattaa eronneet vanhempansa takaisin yhteen. Vaikka Tessa haurastuu päivä päivältä, hän tuntee olevansa viimeisten kuukausiensa aikana enemmän elossa kuin koskaan aiemmin.
Vaikka Tessa onkin fiktiivinen henkilö, olen ajatellut häntä paljon sen jälkeenkin, kun olin lukenut kyseisen kirjan. Tarina oli niin vahva, että se pisti lukemisen jälkeenkin vielä miettimään sanomaansa.
Erilaisen kirjasta tekee nimitäin se, että jo lähtökohtana on, ettei Tessa parane.
Nimen perusteella kirja vaikuttaa surulliselta ja raskaalta, mutta tosiasiassa Tessa koki vielä monia ilon hetkiä, ja välillä ihan nauroin tarinan sattumuksille.
Loppu oli myös kirjoitettu mielestäni erittäin taidokkaasti. Kirjan nimestä voi jo päätellä, että loppu ei ole niin kovin onnellinen, mutta mielestäni loppu oli kirjoitettu kauniisti, ja kirjan luettua saattoi vain hymyillä.
Kirja kuvasi myös hyvin Tessan perheen ja ystävien arkea, ja tunteita. Vaikka kaikki Tessan perheen jäsenet sekä suurin osa ystävistä tiesivät, ettei Tessa elä enää pitkään, he jaksoivat olla yllättävän vahvoja sekä tukea Tessaa. Tuntui, että Tessa itse oli ainut, joka pelkäsi tulevaa. Välillä minua jopa hämmästytti Tessan läheisten vahvuus surun keskellä.
Kun kirjoitan tätä, tuntuu, että kirja oli vain surua ja itkemistä, mutta ei se ollut. Pääasiassa kirja kuvaili Tessan ja hänen parhaan ystävänsä Zoeyn hulluja tempauksia, kun he toteuttivat Tessa listaa.
Moni on kirjoittanut, että he itkivät kirjaa lukiessa, kun aihe oli niin raskas. Minä en ihme kyllä kertaakaan itkenyt, tosin olin hieman surullinen kirjan luettuani. Tessa oli niin positiivinen ja iloinen  ihminen, että hänen iloonsa oli pakko aina samaistua.
Suosittelen kirjaa ehdottomasti, kaikille niille, jotka pystyvät lukemaan vähän surullisenkin kirjan.

Kirjamessut

Viimeviikolla, to-su Helsingin Messukeskuksessa järjestettiin kirjamessut, ja minä olin tietysti paikalla, kun olen tällainen lukutoukka.
Kirjamessujen hyvä puoli on se, että siellä on kustannusyhtiöiden "kirjakauppojen" lisäksi myös haastattelua ja muuta ohjelmaa. Tänävuonna minua erityisesti kiinnosti Louhi-lava, jossa Kallion ilmaisutaidon lukion nuoret olivat järjestäneen vaikka mitä kirjoihin ja kirjallisuuteen liittyvää ohjelmaa. Kävin itseasiassa kuuntelemassa kyseisellä lavalla järjestetyn keskustelun, jossa fantasiakirjailijat keskustelivat, miten luodaan fantasiamaailma.
Erilaisten keskustelujen kautta opin myös uusia asioita kirjallisuuteen liittyen. Esimerkiksi Tove Janssonin elämänkerran kirjoittaja kertoi, että Tove olisi halunnut, että hänet muistettaisiin kuvataiteilijana, mutta oli sitten joskus huokaissut: "No, minut muistetaan nyt Muumeista".
Kirjamessut olivat myös siitä hyvä tapahtuma, että siellä saattoi bongata vaikka kuinka paljon tunnettuja suomalaisia kirjailijoita.