ARVOITUS NIMELTÄ MARGO

Arvoitus nimeltä Margo oli jo jonkin aikaa ollut lukulistallani, siitä saakka, kun löysin sen kerran Akateemisessa pyöriessäni ja uutuuskirjoja ihmetellessäni. Lopulta hankin kirjan itselleni kevätjuhlapäivänä,tarkoituksena löytää hyvä kirja kesälomalukemiseksi.

Niinpä minulla oli tästä kirjasta melko suuret odotukset. Ja kun olin jo lukenut Tähtiin kirjoitetun virheen, ja pitänyt siitä niin paljon, että se pääsi oitis muutamien parhaimpien kirjojen joukkoon, odotukseni kasvoivat vielä suuremmiksi.

Se, että täyttikö kirja odotukseni, on sitten asia aivan erikseen. Arvoitus nimeltä Margo oli kirjana ihan hyvä peruskirja, mutta jäi Tähtiin kirjoitetun virheen varjoon. Toisaalta minulla saattoi olla jo liiankin suuret odotukset.

Joissakin osin kirja oli loistava, Tähtiin kirjoitettuun virheeseenkin verrattuna. Kirja oli täynnä oivalluksia ihmisistä ja heidän tekemisistään. Esimerkiksi Margo osasi olla paikoitellen hahmona hyvinkin mielenkiintoinen kapinoidessaan ihmisten elämänkaareen liittyviä odotuksia, ja asioita, kuten lukion jälkeen collegeen menemistä vain sen takia, että niin kuuluu tehdä. Ja Quentinin psykologivanhemmat toivat tarinaan mielenkiintoisen lisän analysoidessaan aina kaikkea.

Toisaalta kirja sisälsi harmittavan paljon taantumakohtia, jolloin tarina junnasi paikallaan, ja lukeminen oli puuduttavaa. Kirjan ainut juoni tuntui olevan Quentinin lähes pakonomainen Margon etsiminen, ja näinollen tarina jäi hieman yksiuloitteiseksi ja latteaksi.

Lisäksi kirjassa oleva loppu oli ennalta-arvattava, ja siksi minulle hieman pettymys. Toisaalta en ole vielä nähnyt elokuvaversiota, jossa tarina kuulemma loppuu eri tavalla.

Lopputuomio on kuitenkin lukemisen arvoinen peruskirja, joka on paikoitellen syvällinen ja pohdintaa herättävä.

WEEK IN DENMARK

Tanska, peltojen ja tuulivoimaloiden täyttämä maa. Tai niitä ainakin on kuluneen viikon aikana nähty vaikka millä mitalla.

Tulin nimittäin pari päivää sitten kotiin pohjoismaiselta leiriltä Tanskasta, Jyllannista. Ja tällä reissulla tuli nähtyä jotakin ihan muuta kuin perus Kööpenhaminaa, kun olimme aivan toisella puolella Resenin pikkukylässä. Lähes joka päivä retkeilimme kuitenkin Jyllannin eri puolilla niin huvipuistossa kuin vuorellakin, joten vaikka mitä tuli kuitenkin nähtyä. Sellaisia nähtävyyksiä, joihin en olisi muuten varmasti ikinä keksinyt mennä. Kerrotaanpa siis nyt vähän tästä erilaisesta Tanskan matkasta.

Toisena kokonaisena päivänä suuntasimme retkelle Limestonen kaivokseen. Ohjeena oli pukea päälle paljon lämpimiä vaatteita, sillä kaivoksissa on todella kylmä, vain kahdeksan astetta, kun kerran maan sisällä sijaitsevat.

Ja kylmää, pimeää ja sokkeloistahan siellä sitten oli. Tunneleissa sai kulkea vapaasti omaa vauhtia, ja meidän ryhmä viettikin siellä tovin jos toisenkin kuvaillen ja vain ihmetellen. 

Kuvia tuli otettua vaikka millä mitalla, mutta valoista huolimatta kaivoksessa oli todella pimeää. Ja välillä olisi ollut todella kivoja paikkoja kuvata, mutta valo ei riittänyt. Mutta kyllä siellä eteensä näki...

Neljäntenä päivänä menimme Himmelbjerget-vuorelle, joka on itseasiassa Tanskan korkein kohta. Matkustimme ensin Silkeborgiin, josta oli vielä reilun tunnin lauttamatka Himmelbjergetille. Mutta eipä tuo haitannut, kun matkalla oli niin upeat maisemat.

Perillä lähdimme kävelemään vuoren huipulle pienissä ryhmissä, ja melko hidasta kävelyvauhtiakin nousu kesti vain n. puoli tuntia, joten aivan järkyttävästä noususta ei ollut kyse. Mutta silti kannatti mennä, nimittäin maisemat vuoren huipulta olivat huikeat. Jokaiseen suuntaan näki pitkn matkan päähän, ja viimeistään silloin tuli todistettua, että Tanska on täynnä peltoja. 

Ja huipulla tuli napattua parit ryhmäkuvat, kun kerran takana oli niin ihanat maisemat.

Samana päivänä kävimme vielä shoppailemassa Silkeborgissa. Mistään valtavasta kaupungista ei tosin ollut kyse, mutta kyllä siellä muutama tunti kului ihan mukavasti. 

Liiketarjonta oli suurinpiirtein sama kuin Suomessa. Löytyi perus H&M, Vero Moda, Noa Noa yms, mutta myös pari vähän erikoisempaa liikettä. Bestseller oli vaateliike, johon oli koottu  monien tanskalaisten merkkien (Vero Moda, Only, Vila, Pieces, Selected Femme...) vaatteita yhteen. Toinen erikoisempi putiikkilöytö oli sekatavarakauppa Normal, jossa oli edulliset hinnat ja myynnissä kaikkea mahdollista. Löytyi kuppikakkuvuokia, suklaata, meikkejä, kosmetiikkatarvikkeita... Putiikki ja sen tuotteiden ihmettely oli jo nähtävyys itsessään.

Itse en tehnyt sen suurempia vaatelöytöjä, mutta H&M:stä löysin ihan perus harmaan neuletakin. Ja  tietysti tästä shoppailijasta oli pakko saada kuva, tosin auringonpaiste vähän häiritsi kuvaushetkeä.

Viides päivä taisi olla matkalta oma suosikkipäiväni, nimittäin menimme Djurs Sommerland-huvipuistoon. Tämä huvipuisto on äänestetty Tanskan parhaaksi huvipuistoksi, ja vierailun arvoinen paikka se kyllä oli.

Huvipuisto oli jaettu kahdeksaan eri alueesen, joilla jokaisella oli oma teema. Kaikki alueen laitteet, henkilökunnan vaatteet, putiikit, kahvilat ja jopa kaiteet oli kyseisen teeman mukaisia.

Koska kyseessä oli heinäkuu, paikka oli tupaten täynnä porukkaa, ja pitkien jonojen takia ehdin käydä vain neljässä laitteessa. Omaksi suosikikseni nousi Pirates-vuoristorata, joka tuossa kuvassakin on. Vuoristoradan maksiminopeus oli 90 km/h, ja se oli ihana. Olisin voinut mennä vaikka heti uudelleen, jos aika olisi riittänyt.

Viimeisenä kokonaisena päivänä suuntasimme Hjerl Hede-ulkoilmamuseoon. Alueella oli paljon vanhoja taloja ja muita rakennuksia sekä eläimiä. Paikka oli jo elämys itsessään, kun ihmettelimme ns. vanhaa maalaiskylää. Ja ehdottomasti kannatti käydä vanhanajan leipomossa, jonka ihana tuoksu ohjasi meidät sinne sisään.

Ja pakko muuten vinkata vielä erityisen ihanasta museokaupasta, josta löytyi ihmeteltävää vaikka millä mitalla. Lopulta tein ihanan löydön, kun nimittäin löysin lampaan villalankaa. Se kun tuntuu aina olevan melko haastavaa löytää. Ja nyt minulla onkin jo seuraava neuleprojekti odottamassa toteutusta, kun aion nimittäin väkertää siitä itselleni talveksi villapipon.

TAAS KERRAN RAITAPAITA

Raitapaita päällä jälleen kerran. Meinasin jo kirjoittaa, että nyt on päällä raitapaitakokoelmani uusin vaate, mutta ei, hankin Hangosta vähän tämän jälkeen raitaneuleen. Voisin varmaan jo tehdä näyttelyn raitapaitakokoelmastani...

Mutta, tämän asun raitapaidan löysin alennusmyyntilöytöjä etsiessäni Stadiumista. Nimenomaan etsiessäni, kun löysin Stadiumista kasan vaatteita, joista yksikään ei ollut alennuksessa... No, valkoista pitkähihaista raitapaitaa mustilla raidoilla ei minulla vielä ollut, ja kun se taitaa olla  raitapaidoista se klassisin, niin se oli jo hankintalistallani hyvän tovin. Ja nyt löytyi!

Tästä uudesta klassisesta vaatelöydöstäni inspiroituneena pukeuduin tuona kesäpäivänä muutenkin hyvin klassiseen asuun. Tai oikeastaan vaan suosikkivaatteisiini. Aldon laukku ja Vagabondin parhaat päivänsä nähneet, ts. hajonneet tennarit ovat näkyneet viime aikoina asukuvissa melko usein. Pitäisi kai uskaltaa kokeilla vaihteeksi jotain vähän erilaista.

Tai jotain vähän erilaista kyllä kokeilin, nimittäin vaaleita farkkuja, jotka otan aina kesäisin käyttöön. Ja kesäfarkkuina ne ovatkin ihan mahtavat, nimittäin silloin, kun farkkushortseissa ei tarkene, mutta tuntuu niin masentavalta käyttää samoja farkkuja kuin tammikuussa. Pitäisiköhän ne sitten nimetä kesäfarkuiksi...

Raitapaita: Race Marine/Stadium // Farkut: Mango // Laukku: Aldo // Tennarit: Vagabond // Aurinkolasit: Second hand

SUMMER PHOTOGRAPHING

Kesällä on taas tullut paljon kuvailtua maisemia, hetkiä kuin yleistä fiilistäkin. Ja hyvä näin, nimittäin kesäkuviin on ihana palata kylminä ja masentavina syysiltoina, jolloin sade ropisee kattoa vasten ja ulkona tuulee jäätävästi. Niihin kesähetkiin, jolloin oli lämmin sää ja pieni tuulenvire, ei kiire mihinkään, kauniit maisemat ja yleisesti lomafiilis... 

No, ehkä en ala tunnelmoimaan enenpää kesän ihanuudesta, vaan annetaan vaihteeksi  kuvien puhua puolestaan. 

DAY IN HANKO

Minulla oli tälle kesälle tavoitteena, että kävisin vihdoin Hangossa pienellä päiväretkellä. Tai oikeastaan matkasta tulikin kahden päivän reissu, kun ensin vietin päivän Tammisaaressa, joka muuten oli myös kiva kesäkaupunki, ja seuraavan päivän sitten Hangossa. Sää ei tosin ollut niin loistava, kun vuorotellen satoi tai tuuli erittäin kylmästi, mutta hauska päivä minulla silti oli!

Ihan ensitöikseni marssin Hangon matkailutoimistoon kysymään hyviä neuvoja, että mitä kaupungissa kannattaisi tehdä. Ja se olikin sitten ihan nappivalinta, nimittäin kuulin monia hyviä vinkkejä. Ja ei siinä säässä olisi halunnut hetkeäkään harhailla tietämättä minne mennnä...

Ensimmäisenä suunnistin kulman takana olevaan Lillan- kahvilaan (Vuorikatu 9). Ja tämä pikkuruinen kahvila/leipomo nousi aivan kärkeen suosikkikahviloideni joukossa. Sisustus oli niin ihanan vanhanaikainen ja merihenkinen, että nappailin sieltä jopa sisustusvinkkejä. Ja ne herkut... Kaikki oli koristeltu kauniisti ja ottamani mokkapala oli todella herkullista. Siinä iski nimittäin pienoinen valinnanvaikeus kaikkien niiden herkkujen välillä...

Herkuttelun jälkeen matka jatkui samassa rakennuksessa olevaan vaatekauppaan. Kahvila oli nimittäin sijoitettu niin, että sinne kuljettiin vaatekaupan läpi. Ja onneksi oli näin, nimittäin löysin siitä vaatekaupasta ihanan alelöydön, mitäs muutakaan kuin raitapaidan.

Siitä matka jatkui Hangon vesitornille, joka oli ehdottomasti vierailun arvoinen paikka! Pääsyliput maksoivat vain pari euroa ja näköalat olivat mahtavat. Siinä näki hyvin kokonaiskuvan Hangosta, ja mm. Suomen eteläisimmän kärjen. Tornissa oli myös kiikarit joilla näki hyvin merelle. Ja siinä sitten tovin kuvailin ja vain ihastelin niitä näköaloja, niin kiva paikka se oli. 

 

Loppupäivän vietin ihmetellen kaupunkia ja istuskellen rannalla. Tai, välillä sadekuuron iskiessä täytyi mennä sisälle, mutta löysin siinä samalla mm. ihanan sisustusliikkeen, jossa pyöriessä ei yhtään haitannut, että satoi. 

Tykästyin Hankoon todella paljon kesäkaupunkina, ja voisin mennä sinne vaikka heti uudelleen. Tosin vähän paremmalla säällä...

COUNTRY DRESS AGAIN

Tilkkumekko taitaa olla vaatekaappini omaperäisin vaate. Se on täynnä erilaisia kuoseja ja värejä, ja eroaa tyylillisesti hyvinkin paljon muista vaatteistani. Silti se on yksi lempivaatteistani, ja kaiken lisäksi käytin sen ompeluun huomattavan paljon aikaa.

Idea mekkoon lähti kaksi vuotta sitten syksyllä näkemästäni Ralph Laurenin Denim&Supply-malliston tilkkumekosta. Se mekko oli lähes täydellinen, ja silloin päätin, että ompelen tuosta mekosta mukaillun mekon itselleni. Enkä silloin vielä edes arvannut, miten suuri projekti se tulisi olemaan.
Suurin haaste oli materiaalien riittäminen. Päädyin lopulta käyttämään verhokankaiden jämäpaloja, ja aika lahjakkaasti ne mekkoon kuluivatkin. Tein mekon helman kymmenistä tilkuista, ja sain siihen kulumaan aivan tuhottomasti aikaa. Ja varmaankin saman verran kului yläosan hienosäätöön, kun mekosta täytyi tulla juuri sellainen kuin halusinkin...

Kaiken kaikkiaan mekon  valmistumiseen kului puoli vuotta, ja lopputulos oli juuri sitä mitä halusinkin. Tai no, vähän sitä piti suunnitelmaa matkan varrella yksinkertaistaa, kun alkuperäisen suunnitelman mukaan olisin varmaankin saanut kulutettua aikaa mekon ompelemiseen useampia vuosia...

Ensimmäisen kerran käytin mekkoa vuosi sitten kevätjuhlissa, jolloin muuten kuvasin ekat asukuvatkin. Nyt vasta käytin mekkoa seuraavan kerran, ja pääsin toteamaan sen taas uudestaan, että tämä mekko on aivan täydellinen. Ompelu aiheutti välillä harmaita hiuksia, mutta oli se kaiken sen vaivan arvoista.

Tilkkumekko: DIY // Neuletakki: Pierre Cavallo // Nahkalaukku: Cristelle&Co // Tennarit: Vagabond

3 x KESÄKUUN SUOSIKKI

Sain kesäkuussa lahjaksi Denova Pron yövoiteen, ja sen jälkeen vain ihmetellyt, että miten ihmeessä olen pärjännyt ilman yövoidetta... Voide kosteuttaa ihoa, ja tekee ihon pehmeäksi, ja nykyään yövoiteen levittämisestä on tullut minulle ehdoton rutiini. 

Saattaapa jopa käydä niin, että tämä yövoide pysyy ehdottomien suosikkituotteideni listalla (jos minulla nyt edes on sellaista listaa...) useiden vuosien ajan.

Glitterin hiuskoristeen hankin lopulta hieman vahingossa rippijuhlia varten, kun alkuperäinen kampausidea oli siisti ponnari, mutta toukokuun lopussa menin sitten kampaajalle napsaisemaan hiuksiani lyhyemmiksi.Uudella hiustyylillä ponnari ei sitten näyttänytkään enää ihan niin kivalta juhlakampaukselta, joten päädyin pitämään hiukset auki, ja etsimään jonkin kivan hiuskoristeen.

Lopulta suhteellisen pienen etsinnän jälkeen Glitteristä löytyi sopiva koristepanta, joka sopi juhlatyyliin aivan täydellisesti. Ihastuin siihen itseasiassa niin paljon, että ajattelin käyttää sitä välillä arkenakin tuomaan piristystä simppeleihin asuihin. Ja samalla saatoin monen vuoden tauon jälkeen innostua uudelleen koruista ja hiuskoristeista...

Sopivan ripsivärin metsästys on ollut minulla käynnissä jo useamman vuoden, mutta nyt kesäkuussa vihdoin löysin sen täydellisen ripsarin. Minulle oli ollut ripsareissa se ongelma, ettei ripset pidentyneet riittävästi ja harja saa aikaan vain epämääräisiä paakkuja...

No, kerrankin päädyin sitten turvautumaan kosmetiikkaosastolla myyjään, ja yhdessä mietimme sitten tovin jos toisenkin sopivaa ripsaria. Tähän suureen etsintään minulla meni varmaankin yli 15 minuuttia, ja lopulta päädyin Maybellinen Volum´ Express-sarjan The Rocket-ripsariin. Ja taisin löytää oman vakkariripsivärini! Ripsiin ei muodostu ollenkaan paakkuja, ja ripsien pituus ja tuuheus lisääntyy jo muutamalla harjanvedolla.