PÄIVÄKIRJAN KIRJOITTAMINEN

Aloitin päiväkirjan kirjoittamisen lähes puolitoista vuotta sitten, ja olenkin siitä lähtien kirjoittanut päiväkirjaan lähes joka päivä. Huomasin, miten kivaa päiväkirjan kirjoittaminen oikein onkaan, joten päätin omistaa tälle aiheelle oman postauksen.
Ensinnäkin päiväkirjan ja blogin kirjoittamisessa on se hyvä puoli, etten kirjoittele blogiini liian henkilökohtaisia asioista, vaan kirjoitan ne vain päiväkirjaan. Näin minun on helpompi jaotella tapahtumat niihin, joista en kerro, ja niihin, jotka eivät ole niin henkilökohtaisia, että ne voi kirjoittaa muidenkin luettavaksi. Postauksia kirjoittaessa menen välillä vähän lukkoon, kun mietin, mitä voin kertoa. Päiväkirjaan kirjoittaessa taas ei ole tätä ongelmaa, voin kirjoittaa vapaasti kaikesta mitä minulle on elämässäni tapahtunut, mitä mieltä olen jostakin asiasta, ja miltä eri jutut minulsta tuntuvat, sillä tiedän, että olen ainut, joka niitä lukee. Tosin silloin, kun aloitin kirjoittamaan päiväkirjaa, en oikein uskaltanut kirjoittaa edes päiväkirjaan henkilökohtaisista asioistani.

Sen lisäksi, että päiväkirjat ovat täynnä ajatuksiani, ne ovat myös täynnä hauskoja muistoja. Laitan aina sivun yläreunaan päivämäärän, jotta voin myöhemmin tarkistaa esimerkiksi, milloin, (päivämäärä) jokin asia tapahtui. Kerran esimerkiksi eräässsä nuortenlehdessä neuvottiin muistelemaan, mitä tapahtui tasan vuosi sitten, ja päiväkirjan avulla sekin onnistui. Niinpä loppupäivän muistelin kyseisen päivän hauskoja tapahtumis ja sattumuksia.
Ja on myös aika omituista lukea mietteitäni pari päivää ennen jotakin erityistä päivää. Pari kertaa olen ihan hämmentynyt, miten olen voinut joskus ajatella jostakin asiasta niin eri tavalla kuin myöhemmin, tai miten paljon olen jännittänyt jotakin asiaa, joka myöhemmin sitten osoittautui aivan tavalliseksi, eikä läheskään ole ollut jännittämisen arvoinen.

Olen kyllä onnellinen, että olen kirjoittanut päiväkirjaa melkein joka päivä jo niin pitkään. Kun lueskelen kertomuksiani päivistä vuoden takaa, olen kuin aikamatkalla. Heti muistan ne jo tapahtuneet tilanteet, ja niistä on hauska lukea. Olen myös huomannut, että parissa kuukaudessakin elämä on muuttunut aika paljon, tai ainakin mietteeni eri asioiden suhteen. Päiväkirja on kuin omaelämänkerta, jota jaksaa lukea yhä uudelleen ja uudelleen, ja saattaa jopa oppia uusia asiosta itsestäänkin.
Minä nimittäin olen esimerkiksi huomannut, että kirjoitan aina kirjakieltä, niin postauksissa kuin päiväkirjassakin. Huomasin myös, että silloin, kun aloitin pitämään blogia, minua jännitti postausten julkaiseminen.
Olen myös päiväkirjaa kirjoittaessa ottanut minusta ainakin käyttöön yhden ihan hyvän käytännön. Pidän listaa postausideoista, mutta laitan sinne pelkästään postauksen nimen. Niinpä kerron päiväkirjaani aina tarkemmin uudesta postausideasta. Eli silloin, kun aion tehdä kyseisen postauksen, voin katsoa päiväkirjasta tarkemmin, miten olin ajatellut postauksen tehdä.

Kaiken lisäksi päiväkirjan kirjoittaminen tuo minulle paljon iloa. Jos minulla on vaikka ollut huono päivä, kirjoitan päivästä juurta jaksain päiväkirjaan, jonka jälkeen huomaan, etteivät murehtimani asiat niin suuria olleetkaan. Jälkeenpäin ne vain lähinnä naurattavat. Ja jos jotakin kivaa on odotettavissa, kirjoitan tulevasta kivasta jutusta päiväkirjaan, jonka jälkeen olen vieläkin iloisempi, ja yleensä odotan sitä tulevaa kivaa juttua vieläkin malttamattomammin.
Eli siis päiväkirjan kirjoittamisesta voi olla paljon iloa.

KUURA KUVINA

Mielestäni tähän aikaan vuodesta luonto on erittäin kaunis, kaikkialla on puhtaanvalkoinen lumipeite. Itse erityisesti pidän kauniina puunoksia, joiden päällä on lunta.
Innostuin pari päivää sitten vähän kuvailemaan luontoa, jotenlaitan tähän postaukseen ottamiani luontokuvia kuuraisista puista ja puunoksista.

Kevään aikana on vielä tulossa lisää kuvapostauksia.

HEDELMÄSORBETTI

opettelin tässä vähän aikaa sitten valmistamaan todella hyvää hedelmäsorbettia, joten päätin jakaa sorbetin ohjeen täällä blogissa. Itse käytin sorbetin tekoon persikoita, mutta yhtä hyin käyvät muutkin hedelmät ja vaikka erilaiset marjat. Käytin säilykepersikoita, joka oli myöhemmin ajatellen hyvä idea, sillä kokonaisaet hedelmät olisi pitänyt ensdin kuoria ja pilkkoa. Tietysti halutessaan voi vaikka sekoittaa erilaisia hedelmiä tai marjoja keskenään, jotta sorbetin mausta tulee vähän erikoisempi.


6 dl hedelmiä/ marjoja
0,5 dl sokeria

Valkuaisvaahto:
1 valkuainen
2 rkl sokeria

Koristeeksi:
1 dl kuohukermaa vatkattuna
ja sokerilla maustettuna


1. Soseuta vähän sulaneet hedelmät/ marjat sokerin kanssa tehosekoittimessa tai monitoimikoneessa.
2. Pane hedelmä/marjasose kulhossa pakastimeen. Vatkaa jäähtyvää seosta pari kolme kertaa.
3. Vatkaa valkuainen ja sokeri vaahdoksi ja sekoita vaahto varovasti jäähtyvään sorbettiin. Anna sorbetin jäähtyä vielä 1 tunnin verran.
4. Ota valmiista sorbetista jäätelökauhalla tai lusikalla lastuja suoraan annosmaljoihin. Koristele annokset kermavaahdolla.

KIRJAVINKKI: VOGUE FASHION

Ajattelin vinkata blogiini yhdestä tämän hetkisestä suosikkikirjastani, jota selailen nykyään lähes joka päivä. En siis varsinaisesti arvostele tätä kirjaa, vaan sen sijaan esittelen.
Kyseessä on siis kirja nimeltä Vogue fashion. Kirja löytyi joululomalla ihan sattumalta Suomalaisen kirjakaupan alennusmyynnistä, ja sieltä se lähti heti mukaan, kun olen jo pidemmän aikaa haaveillut tämän tyyppisestä inspiroivasta kirjasta jo jonkin aikaa. Kirjassa esitellään kattavasti muodin vuosikymmenet sadan vuoden ajalta sekä aakkosjärjestyksessä tunnetuimmat muotisuunnittelijat.
Tätä kirjaa voisi siis sanoa tyyliraamatuksi kaikille niille, jotka ovat kiinnostuneet mennen ajan, nykyajan ja tulevaisuuden muodista. Kirjan selattuaankin läpi saa pääpiirteisen tiedon esimerkiksi siitä, miten muoti on muuttunut sadan vuoden aikana, ja millainen on minkäkin kuuluisan muotitalon historia.
Kaiken lisäksi kirjassa on vaikka kuinka paljon inspiroivia ja mielenkiintoisia kuvia, esim. vanhojen Vogue-lehtien kansia, joista vanhin on vuodelta 1909. Sen lisäksi muotisuunnittelijoiden mitä omaperäisemmistä tai kauniimmista luomuksista on kuvia ja piirroksia Suunnittelijat-osiossa.
Suosittelen, tämä kirja on mahtava inspiraationlähde.

TEELAJIEN ARVOSTELU

Vähän yli vuosi sitten innostuin teen mausta, ja nykyään juon teetä joka päivä. Niinpä päätin arvostella kolme teelajia, ja esitellä ne samalla.

Ensimmäisenä arvostelen yhden ehdottomasti suosikkiteelajini, nimittäin Liptonin mustikkamuffinssiiniteen. Etukäteen luulin, ettei kyseisessä teessä tuoksuisi mustikkamuffinssiini juuri lainkaan, mutta onneksi olin väärässä. Mustikkamuffinssiinin tuoksu on nimittäin suorastaan huumaava, ja maistuukin melko vahvasti teessä. Maku ei kuitenkaan ole liian voimakas. Pienenä erikoisuutena teepussit ovat pyramiidin muotoisia, joka on hyvä, sillä silloin maku ja tuoksu tulee perinteistä teepussia paremmin esiin.

Toisena arvostelen Cha:n Earl Grey-teen. Kyseinen tee on löytynyt Virosta, eikä sitä tietääkseni myydä Suomessa. Purkista voisi päätellä, että kyseessä on irtoteetä, mutta todellisuudessa tee on pakattu hieman erikoisempiin teepusseihin. Pussit ovat pyöreitä ja litteitä, eikä niissä ole narua, joten teepussi tiputettiin kannuun. Vaikka kyseessä on Earl Grey-tee, mausta ja tuoksusta ei välttämättä tule heti mieleen perinteinen Earl Grey-tee. Maku on hieman pistävä ja melko voimakas, mutta ihan hyvä silti. Kyseessä on siis hieman erikoisempi teelaji.

Viimeisenä jo mainitsemani perinteinen Twiningsin Earl Grey-tee. Kyseinen tee onkin jo klassikko, mitä en kyllä yhtään ihmettele. Maku on riittävän voimakas, mutta kuitenkin kevyt. Maku ja tuoksu ovat vain niin hyviä, ettei tähän teelajiin voi kyllästyä. Ja sen lisäksi maku on niin tavallinen, että se sopii lähestulkoon kaikkien makujen kanssa yhteen. Tätä voisi varmaankin kutsua perusteeksi, joka toimii aina.

NEULOTTU PIPO

Tällä hetkellä pipot ovat erittäin trendikkäitä. Pipomuoti on iskenyt myös tyttöihin, ja koulussa aika moni käyttää pipoa. Suurimmat pipofanit laittavat pipon päähänsä myös kesähelteellä. Trendikkäin pipo on nyt taitettu kaksinkerroin resorireunasta, ja resorissa voi lukea jokin sana. Mielellään pipo on myös liian pitkä, jolloin se nousee vähän päälaen yli.
Niinpä nyt on hyvä aika neuloa itselleen pipo. Langan materiaalista riippuen voit tehdä lämmittäviä pipoja (esim.villalangasta) tai keväisin ja ehkä jopa myös kesäisin käytettäviä pipoja, jotka eivät ole niin lämpimiä (esim.puuvillalangasta).
Tähän postaukseen olen laittanut peruspipon ohjeen. Mallia voi tietysti muokata neulomalla kaksi kertaa pidemmän resorin, jolloin resorin voi taittaa, tai pipon suoraa osaa enemmän, jolloin pipo nousee päälaen yli.

Lanka: 7 veljestä

Puikot: sukkapuikot nro 3,5 tai käsialan mukaan

Luo sukkapuikoille 96 s, ja jaa ne tasaisesti neljälle puikolle (24 s/ puikko). Neulo 2 o, 2 n-joustinneuletta, kunnes kappaleen pituus on 5 cm. Neulo sitten sileää neuletta suljettuna neuleena, ( kaikki s:t oikein) kunnes kappaleen pituus on 16 cm, tai pipo peittää korvat. Kavennusten aikana pipon korkeus nousee nimittäin vain n. 9 cm, joten piposta tulee helposti liian pieni.
Aloita kavennukset: neulo joka puikon keskellä ja lopussa 2 s oikein yhteen joka toinen krs, kunnes jäljellä on 48 s. Neulo sitten kavennukset joka krs, kunnes joka puikolla on jäljellä 2 s. Katkaise lanka, ja vedä se silmukoiden läpi. Päättele langat.

ALEKSANDRA SUURI- KIRJA-ARVOSTELU

Aleksandra luulee, että hänelle on tulossa hauska vuosi, sillä hänen perheeseensä on tulossa vuodeksi belgialainen vaihto-oppilas, Tim. Kuitenkin Tim on pian liiankin kotonaan, ja jättää aiemmin niin suositun Aleksandran varjoonsa. pian Aleksandra ei ole enää varma, oliko vaihto-oppilaan ottaminen sittenkään niin hyvä ajatus.
Aleksandra oli ehdottomasti suosikkihahmoni kirjassa. Hän oli perheen ainut lapsi, ja hänen oli vaikeaa jakaa vanhempien huomiota, joten välillä samaistuin häneen.
Kirja oli mielestäni ainakin juonen kannalta erittäin viihdyttävä lukukokemus. Juoni meni eteenpäin, ja välillä en olisi malttanut lopettaa lukemista. Oli myös mukavaa lukea suomalaista nuortenkirjallisuutta, sillä kirjasta puuttuivat kokonaan omituiset käännösmokat.
Ehkä eniten pidin kuitenkin kirjan sanomasta. Kirja kyseenalaistaa, pitääkö vaihto-oppilaan takia aina olla kiva ja pirteä, sillä jokaisella on huonoja päiviä. Rivien välistä myös huomasi, ettei Tim ollut yksinomaan kaikkien ongelmien aiheuttaja, sillä perheellä oli jo huomattavissa ongelmia.
Loppu oli kirjassa onnellinen, muttei kuitenkaan ennalta-arvattava. Henkilöhahmojen välisiä yhteenottoja jäi vielä pohtimaan kirjan luettuaankin, joten tämä on kaikin puolin erinomainen kirja.