31.8.2013

MUISTOJA KESÄSTÄ

Kalenterin mukaan tänään olisi kesän viimeinen päivä, sillä huomenna alkaa syyskuu, ja syyskuu on ensimmäisen syyskuukausi.
Vuodenajat eivät ikinä vaihdu kalenterin mukaan, puissa on jo jonkin aikaa sitten alkaneet lehdet kellastumaan, ja aamulla heräsin siihen, kun syyssade hakkasi kattoa.
No, vaikka syksy näyttää olevan jo saapunut, muistelen tässä postauksessa vähän vielä kesää.







Kesällä innostuin kuvaamaan kukkia, kun kesä on Suomessa ainut vuodenaika, jolloin kaikki paikat kasvaa ja kukoistaa. Innostuin myös kuvaamaan kotipihamme ruusuja, kun niissä oli niin kauniit kukat.
Kukkia on muuten yllättävän hankala kuvata, kun tuntuu, että aina kuvat ovat joko yliväloittuneita, liian hämäriä tai kukassa on joku yksi kuihtunut lehti, joka näkyy tietysti kuvassa.
Onneksi sain kuitenkin otettua pari aika hyvää otosta.








Tänäkesänä kävin myös monta kertaa veden äärellä, milloin meren rannalla, ja milloin järven rannalla.
Helteisenä kesäpäivänä ranta on kyllä paras ajanviettopäivä: rannalla aina vähän tuulee, ja mukavasta päivästä ikuistettuja kesäkuvia on ihanaa katsella syksyllä.

26.8.2013

KIRJAVINKKEJÄ

Lukeminen on minulle jo pitkää ollut ihana harrastus, joten esittelen tässä postauksessa suosikkikirjasarjojani. Vaihdan nyt muutenkin tyyliä kirja-arvosteluja tehdessäni: tästä lähtien keskityn kirjoittamaan enemmän arvostelua kirjasta, enkä siitä, mitä kirjassa tapahtuu.


Nälkäpeli-trilogia: Suzanne Collins

Kuva: www.wsoy.fi
Ensimmäisessä osassa Katniss Everdeen ilmoittautuu vapaaehtoiseksi pikkusiskonsa tilalle Nälkäpeliin pelastaakseen siskonsa. Nälkäpeli on vuotuinen kilpailu, josta kuvataan tosiTV-ohjelmaa. Jokaiselta kahdeltatoista vyöhykkeeltä valitaan arpomalla kaksi nuorta, tyttö ja poika. Kilpailijat, eli tribuutit joutuvat sen vuoden Nälkäpeliä varten rakennetulle areenalle, ja viimeinen hengissä selviävä on pelin voittaja.
Nälkäpeli-sarja on ehkä paras kirjasarja, jonka olen koskaan lukenut. Minulle oli suositeltu kirjasarjaa, ja minulla oli jo melko korkeat odotukset kirjojen suhteen, mutta silti ne ylittivät odotukseni. Pidän siitä, jos kirjoissa on minä-kertoja, ja se oli tässä kirjasarjassa ehdotonta plussaa.
Juoni on mielestäni kirjoitettu erittäin jännittävällä tavalla, niin, että kokoajan jännitti, että mitä nyt seuraavaksi tapahtuu. Omasta mielestäni kirjoista ensimmäinen oli ehdottomasti paras, mutta pidin kyllä jokaisesta kolmesta kirjasta. Toisessa kirjassa hyvää oli se, etten osannut odottaa uutta Nälkäpeliä juonessa, ja ilman sitä toinen osa olisi jäänyt liian pitkäveteiseksi, eikä juoni olisi päässyt kunnolla eteenpäin. Toisessa osassa hyvä juttu oli myös viimeinen lause, joka jätti heti janoamaan kolmatta, eli viimeistä osaa. Kolmanteen osaan liittyen minulla oli jo melko suuret odotukset, että miten tämä tarina loppuu. Odotukseni olivat ehkä vähän liian suuret, sillä kolmas kirja oli minulle vähän pettymys. Olin tietysti jo varautunut, ettei kolmannessa kirjassa olisi enää Nälkäpeliä, ja se olisi muutenkin erilainen. Lähestulkoon koko kirjan ajan mielestäni juoni vähän laahasi, mutta pari viimeistä sivua, eli loppuratkaisu, olivat mielenkiintoisia ja jännittäviä.
Kirjasarjan juonikin oli hyvä ja jännittävä, mutta omasta mielestäni kirjoissa oli parasta hyvä kirjoitustyyli.

Nälkäpeli-sarja:

Nälkäpeli
Vihan liekit
Matkijanärhi


Neiti Etsivä-sarja: Carolyn Keene

Kuva: www.tammi.fi
  Neiti Etsivä-sarja eroaa muista arvostelemistani kirjasarjoista siten, että kirjojen juonet eivät liitytoisiinsa, eli jokaisessa kirjassa on erillinen juoni.
Lyhyesti kerrottuna sarja kertoo nuoresta salapoliisista Paula Drew:sta, jota ihmiset kutsuvat selvittämään arvoituksia.
En tiedä mitään muuta kirjasarjaa, johon kuuluu näin monta kirjaa, sillä Neiti Etsivä-kirjoja on käännetty suomeksi yli sata. Itse olen lukenut n. 80 neiti etsivää, ja olisi mukavaa, jos olisi joskus lukenut kaikki neiti etsivät.
Vaikka jokaisessa kirjassa on erilainen arvoitus, loppuratkaisu on melko usein lähes samanlainen. Silti minulle on aina ollut yllätys kuka/ketkä ovat syyllisiä rikokseen, ja se tekee kirjoista sen verran mielenkiintoisia, että olen lukenut niitä jo niin monta.
Olen myös huomannut, että, kun aloittaa lukemaan Neiti Etsivä-kirjaa, kirjaa ei lähestulkoon voi lopettaa kesken, sillä jokainen luku loppuu aina jännittävällä tavalla, ja on pakko aloittaa seuraava luku, jotta saa selvitettyä, miten ongelma/arvoitus jatkuu. Siitä tulee sellainen kierre, että lopulta on saattanut lukea koko kirjan yhdeltä istumalta.
Kirjat ovat kuitenkin niin ohuita,(n. 100 sivua) että ne lukee tunnissa parissa alusta loppuun.
Pari kertaa kirja on päättynyt myös sillä tavalla, että Neiti Etsivä saa kirjan lopuksi uuden arvoituksen ratkaistavaksi. Joskus myös kirjan alussa mainitaan edellisen arvoituksen ratkaisemisesta.
Paula Drew ja Neiti Etsivä ovat sama henkilö, Paulan lempinimi vain on Neiti Etsivä.


Harry Potter-sarja: J.K. Rowling

Kuva: www.tammi.fi
 Sarja kertoo nuoresta pojasta, Harry Potterista, joka saa eräänä päivänä kuulla olevansa velho, ja pääsee opiskelemaan taikuutta Tylypahkan velhojen ja noitien kouluun.
Tämä kirjasarja on toinen suosikeistani, niin hyvä, että olen lukenut kirjat kahteen kertaan. Tässäkin kirjassa pidän eniten mielenkiintoisesta kirjoitustyylistä, vaikka juonikin on jännittävä.
Vaikka kirja ei olekaan kirjoitettu minä-muodossa, hän-kertoja toimii kirjassa hyvin, niin hyvin, että välillä tuntuu kuin kirja olisi kirjoitettu minä-muodossa. Lukija voi eläytyä kirjan tapahtumiin, ja henkilöitä on sen verran paljon, että jokainen löytää henkilöhahmon, joka jollain tavalla kuvaa itseään.
Ainoa heikko puoli sarjassa on ehkä se, että jokaisen sarjan kirjan ensimmäinen luku on kuolettavan tylsä. Sen jälkeen kirja pääsee aina kuitenkin mukavasti vauhtiin.
Kuusi ensimmäistä kirjaa toistavat kaikki samaa kaavaa: aloitetaan kesälomasta, sitten mennään Tylypahkaan, ja kerrotaan, miten lukuvuosi alkaa, vietetään joulua, ja kevään lopuksi lähdetään jonnekin selvittämään arvoitusta, ja kirja loppuu siihen, kun Tylypahkan juna saapuu Lontooseen. Kuusi ensimmäistä kirjaa ovat jollain tavalla erilaisia, mutta kirjan perusrakenne on aina sama.
Seitsemäs kirja taas on täysin erilainen, sillä siinä ei mennäkään enää viettämään lukuvuotta Tylypahkaan. Sarjan loppuratkaisu on myös hyvä, sillä sitä ei olisi voinut arvata jo ensimmäisen kirjan luettuaan.
En osaa sanoa, mikä kirjoista on mielestäni paras, sillä kaikki ovat yhtä hyviä.

Harry Potter- sarja:

Harry Potter ja viisasten kivi
Harry Potter ja salaisuuksien kammio
Harry Potter ja Azkabanin vanki
Harry Potter ja liekehtivä pikari
Harry Potter ja Feeniksin kilta
Harry Potter ja puoliverinen prinssi
Harry potter ja kuoleman varjelukset


Yön Talo-sarja: P.C. Cast & Kristin Cast

Kuva: www.otava.fi
 Zoey Redbird merkitään vampyyriksi, ja hän joutuu muuttamaan Yön Taloon, vampyyrien sisäoppilaitokseen. Siellä tulokkaat käyvät läpi muutoksen, ja ne, jotka selviävät hengissä, muuttuvat aikuisiksi vampyyreiksi.
Olen lukenut monta vampyyreistä kerovaa kirjasarjaa, mutta tämä on yksi suosikeistani. Ehkä yksi merkittävin ero muihin vampyyrikirjasarjoihin verraten on se, että tässä kirjasarjassa ihmiset tietävän vampyyrien olemassaolosta. Kuitenkin kirjoissa lähes kokoajan ollaan koululla, joten vampyyrit eivät oikein tapaa ihmisiä.
Kirjoissa ei mennä aina vuotta ajassa eteenpäin, vaan esimerkiksi pari viikkoa. Kirjat kertovat noin 15-20 v. nuorista, ja jonkin verran puheesta on puhekieltä, eikä kirjakieltä.
Vaikka kirjoissa menee eteenpäin vain lyhyt ajanjakso, tapahtumia tapahtuu sitäkin enemmän, ja välillä ihmettelee, miten vähässä ajassa voi tapahtua niin paljon.
Jotkut kirjan henkilöt ns. muuttuvat, sarjan aikana. Ensin hän on hyvä ja päähenkilöiden ystävä, mutta lopulta hän saattaa muuttua yhtäkkiä päähenkilöiden pahimmaksi henkilöksi, tai toisinpäin.
Mukavaa on myös se, että sarjan aikana mukaan tulee monia uusia henkilöitä, mutta yleensä tulee vain yksi, tai korkeantaan pari uutta henkilöä kerralla.
Plussaa sarjassa on myös se, että kirjat ovat kirjoitettu minä-muodossa.


Yön Talo-sarja:

Merkitty
Petetty
Valittu
Piinattu
Vainottu
Lumottu
Kahlittu
Vapautettu

23.8.2013

MANSIKKAPIRTELÖ

Joskus olen suhtautunut todella epäilevästi kaikkiin pirtelöihin. Olen ajatellut, että pirtelöt ovat aivan liian makeita, ja siksi ei ole oikein tullut pirtelöitä nautittua. Vähän aikaa sitten kuitenkin tein pirtelöä koulun kotitaloustunnilla, ja ajattelin ensin, että miltähän tämäkin maistuu.
Tuo pirtelöohje kuitenkin katkaisi minulta huonot ennakkoluulot pirtelöiden suhteen, sillä se oli oikeastaan todella hyvänmakuista. Omasta pirtelöstäni tuli ehkä kuitenkin liian paksua, joten sitä piti ihan tosissaan imeä, ettei pirtelö tukkisi pilliä...
Neuvon siis lisäämään vähän enemmän maitoa kuin ohjeessa sanotaan, jos haluaa pirtelöstä juoksevampaa. Ja jos mansikkapirtelö ei houkuttele, mansikat voi vaihtaa mihin tahansa muuhun marjaan tai hedelmään.
Enää ei tietysti oikein löydy oikein tämän kesän mansikoita, mutta minäkin tein pirtelön pakastemansikoista, ja hyvältä maistui. Jos pirtelön tekee pakastemansikoista, kannattaa antaa niiden hieman sulaa ennen pirtelön valmistamista.


                                         Mansikkapirtelö kahdelle:

Tarvikkeet:

2 dl mansikoita
2 dl vaniljajäätelöä
1 dl maitoa
1-2 rkl sokeria

Pilko vaniljajäätelöä kuutioiksi, ja kaada kaikki aineet suureen muovikulhoon. Sekoita sauvasekoittimella, kunnes ainekset muuttuvat sileäksi. Kaada kahteen lasiin ja lisää pillit.




17.8.2013

VAUVAN VILLASUKAT

Kesällä pikkuserkkuni sai pienen tyttövauvan, joten päätin neuloa pienokaiselle villasukat. Lankaakaan ei tarvinnut erikseen ostaa, sillä minulla oli jo valmiina hennon vaaleanpunaista villalankaa. Olin monesti miettinyt, että mitä minä tuosta langasta tekisin, ja lopultakin keksin hyvän käyttötarkoituksen.


Koko: n. 70 cm kokoiselle vauvalle

Lanka: norjalainen Silja-lanka

Puikot: 3- 3,5 tai käsialan mukaan

Mallineuleet: 1 oikein, 1 nurin joustinneule, neulo joka toinen s oikein, ja joka toinen nurin. Sileä neule suljettuna neuleena, neulo kaikki s:t oikein


Luo 40 s, ja jaa tasaisesti neljälle puikolle. Neulo 1 oikein, 1 nurin joustinneuletta suljettuna neuleena, kunnes varren pituus on 8 cm.
Neulo kantatilkku: neulo 1 puikon s:t 4 puikolle, ja kavenna samalla tasavälein 2 s = 18 s. Neulo kantatilkkua 12 krs niin, että oikealla puolella neulot 1 oikein, 1 oikein neulomatta, ja nurjalla puolella kaikki s:t oikein.
Aloita kantapohja oikean puolen kerroksella: neulo 11 s, ja neulo 2 s ylivetäen yhteen. Käännä työ. Neulo 1 s nurin neulomatta, ja 4 s nurin, ja neulo 2 s ylivetäen yhteen. Tee kavennukset joka krs samoissa kohdissa, kunnes jäljellä ovat vain keskimmäiset s:t.
Poimi kantalapun reunoista s:t 1 ja 4 puikolle.
Neulo kiilakavennukset: neulo 1 puikon lopussa 2 s oikein yhteen, ja 4 puikon alussa 2 s ylivetäen yhteen. Jatka kavennuksia, kunnes työssä on jäljellä 36 s.
Neulo sileää neuletta suljettuna neuleena, kunnes sen pituus on 8 cm kantapohja mukaanlukien.
Neulo lopuksi kärkikavennukset: neulo 1 ja 3 puikon lopussa 2 s oikein yhteen, ja 2 ja 4 puikon alussa 2 s ylivetäen yhteen. Toista joka kerros, kunnes työssä on jäljellä 8 s.
Päättely: katkaise lanka, vedä s:iden läpi, ja päättele hyvin.
Neulo toinen sukka samalla tavalla.


Syksyn aikana tulen vielä julkaisemaan postauksen, jossa kerron, miten neulotaan isommat villasukat.

12.8.2013

Koulurepun ja penaalin sisältö

Päätin tehdä tämän postauksen nyt, kun koulutkin alkavat monella paikkakunnalla tällä viikolla. Kerron siis tässä postauksessa, mitä koulurepussa on hyvä aina olla mukana koulukirjojen ja vihkojen lisäksi sekä kuinka paljon tavaraa penaaliin kannattaa mielestäni laittaa.




Kalenteri on hyvä pitää repussa, sillä siihen voi merkitä esimerkiksi koepäivämäärät ja  tehtävien palautuspäivät.

Varsinkin syksyllä repussa on hyvä olla varasukat, ettei tarvitse olla koko koulupäivää märissä sukissa.

Kansio on koulussa myös tarpeen, sillä kansiossa paperit säilyvät suorina.

Penaalissa on hyvä säilyttää kaikkia koulutarvikkeita, sillä ne löytyvät helposti, kun ne ovat samassa paikassa.

Nenäliinoja tarvitsee moneen eri tilanteeseen,kuten silmälasien pyyhkimiseen, joten niitä on hyvä aina olla paketillinen repussa.




Penaalissa on hyvä olla pari lyijykynää sekä pari lyijytäytekynää. Jos lyijykynästä katkeaa terä, voi käyttää lyijytäytekynää, tai jos lyijytäytekynien lyijy on lopussa, voi käyttää lyijykynää.

Kumeja ei tarvitse olla penaalissa kuin yksi, kunhan se on hyvälaatuinen sekä riittävän suuri.

Teroittimessa on hyvä olla säiliö, jotta voi teroittaa kynää myös kesken oppitunnin, ja teroitinosa kannattaa olla metallia, sillä se kestää teroittamista muovia paremmin.

Viivoittimen kannattaa olla 20 cm pitkä, sillä sitä tarvitsee enemmän kuin 15 cm pitkää viivoitinta.

Lyijyjä olisi hyvä myös olla penaalissa, jos käyttää lyijytäytekyniä. Kannatta kuitenkin varmistaa, että lyijyt ovat sopivanpaksuisia.




8.8.2013

SYYSMUOTI 2013

Kesäkuussa julkaisemani kesämuoti 2013-postaus oli suosittu, joten päätin tehdä myös postauksen, jossa kerron tämän syksyn muodista.


Cubus
Yksi syksyn trendeistä on printticollege. Printti on yleensä kuitenkin vain edessä, ja printti voi myös olla jokin teksti.


Dinsko
Syksyn kenkämuotiin kuuluvat pitkät saappaat, joiden varsi voi ylettyä jopa polven yläpuolelle. Näissä kengissä yhdistyy kaksi muotielementtiä: pitkät saappaat sekä musta nahka.


Gina tricot
Tämän syksyn muotiin kuuluu myös napillinen kauluspaita, jossa on esimerkiksi punavalkoinen ruutukuvio.


H&M
Farkuissa suositaan hieman väljempiä malleja, ja farkut saavat olla kulutetut tai jopa revityt.


Kappahl
Monet t-paidat ja topit ovat valkoisia, ja niihin on kirjoitettu mustalla jokin sana tai lause.


Zara
Korut ovat suuria statement-koruja, joissa on paljon kultaisia, hopeisia, tai värikkäitä yksityiskohtia.


Gina tricot
 Tummanpunainen näkyy vahvasti tämän syksyn väreissä mustan ja valkoisen ohella, ja sitä näkee esimerkiksi neuleissa ja neuletakeissa.


H&M
Syksyn muodissa nähdään monia erilaisia takkeja, mutta yksi niistä on villakangastakki, jossa on kaksirivinapitus.

Tässä oli osa tämän syksyn trendeistä. Omia suosikkejani ovat t-paidat, joissa on joki lause sekä printticolleget.

4.8.2013

Suomenlinna

Kävin tänään kesäretkellä Suomenlinnassa, ja oli kyllä ihanan lämmin päivä. Tämä oli oikeastaan paras mahdollinen sää lähteä Suomenlinnaan luolia kiertelemään, sillä luolissa ei ollut inhottavia vesilätäkköjä, eikä liian kylmä.
 Löysin yhdestä luolasta myös vanhan puulaatikon, jonka sisällä oli lappu. Lapussa onniteltiin arkun löytämisestä, ja pyydettiin jättämään viesti vieraskirjaan, mutta tietenkin vieraskirja oli hävinnyt laatikosta. Se oli siis vähän niin kuin geokätkö.
Jos menee Suomenlinnaan, suosittelen ehdottomasti luolien kiertämistä, mutta jos taskulamppu on unohtunut kotiin, luoliin ei kannata mennä.










               Ehrensvärdin museo

Suomenlinnassa kävimme myös Ehrensvärdin museossa, jossa en ollut käynyt koskaan aiemmin, vaikka olin käynyt Suomenlinnassa monta kertaa. Museo oli Augustin Ehrensvärdin, joka oli suunnitellut Suomenlinnan, koti.
Mielestäni museo oli hienosti toteutettu, sillä huoneissa oli paljon huonekaluja, joten välillä tuntui, ettei edes ollut museossa, vaan vanhassa kartanossa.
Suosittelen myös käymään tässä museossa, jos sattuu käymään Suomenlinnassa.






                                          




Luolien ja museoiden lisäksi Suomenlinnassa on kauniit merimaisemat, joita on ihanaa katsella lämpimänä kesäpäivänä korkealta kalliolta. Suosittelen ehdottomasti.

1.8.2013

KESÄTALLIN SALAISUUS- KIRJA-ARVOSTELU

Olen tehnyt blogiini vasta yhden kirja-arvostelun, joten tässä olisi uusi kirja-arvostelu. Kyseinen kirja on ehkä paras lukemani hevoskirja, joka ei kuulu mihinkään kirjasarjaan.

Parhaat ystävät Kati ja Cilla pääsevät viettämään unelmiensa kesälomaa. Heillä on vuokrahevoset, ja tallipaikat Björkgårdenin kartanon lähistöllä. Aurinko paistaa, metsätiet ja läheinen järvi kutsuvat.
Pian tytöt tutustuvat myös iäkkääseen Louise-rouvaan, joka kertoo heille kauhutarinan muinoin talliin hirttäytyneestä Karin-neidosta, joka kuulemma kummittelee yhä tallin heinävintillä.
Ei mene aikaakaan, kun pitkään tyhjillään olleessa rakennuksessa alkaa tapahtua kummallisia asioita, eivätkä tytöt enää tiedä, onko Louisen kertomus totta vai tarua.
Ja kun vielä läheiseen autiomökkiin ilmestyy kesävieraiksi kaksi biologia, jotka sanovat jäljittävänsä harvinaista kasvia, ympyrä alkaa sulkeutua. Voisivatko tallin tapahtumat liittyä läheisestä Östhammarista varastettuihin kuninkaan päiväkirjoihin?
Entä mitä todellisuudessa haluavat nuo eriskummalliset biologit?

Arvostelu: Pidin kirjasta, sillä juoni kulki hyvin kokoajan eteenpäin, ja kirjassa tapahtui monia yllättäviä juonenkäänteitä, eli juoni ei ollut ennalta-arvattava.
Kirjailija: Lena Ollmark


Syksyn aikana tulen julkaisemaan blogissani vielä monia kirja-arvosteluja.