Nälkäpeli-trilogia: Suzanne Collins
 |
| Kuva: www.wsoy.fi |
Nälkäpeli-sarja on ehkä paras kirjasarja, jonka olen koskaan lukenut. Minulle oli suositeltu kirjasarjaa, ja minulla oli jo melko korkeat odotukset kirjojen suhteen, mutta silti ne ylittivät odotukseni. Pidän siitä, jos kirjoissa on minä-kertoja, ja se oli tässä kirjasarjassa ehdotonta plussaa.
Juoni on mielestäni kirjoitettu erittäin jännittävällä tavalla, niin, että kokoajan jännitti, että mitä nyt seuraavaksi tapahtuu. Omasta mielestäni kirjoista ensimmäinen oli ehdottomasti paras, mutta pidin kyllä jokaisesta kolmesta kirjasta. Toisessa kirjassa hyvää oli se, etten osannut odottaa uutta Nälkäpeliä juonessa, ja ilman sitä toinen osa olisi jäänyt liian pitkäveteiseksi, eikä juoni olisi päässyt kunnolla eteenpäin. Toisessa osassa hyvä juttu oli myös viimeinen lause, joka jätti heti janoamaan kolmatta, eli viimeistä osaa. Kolmanteen osaan liittyen minulla oli jo melko suuret odotukset, että miten tämä tarina loppuu. Odotukseni olivat ehkä vähän liian suuret, sillä kolmas kirja oli minulle vähän pettymys. Olin tietysti jo varautunut, ettei kolmannessa kirjassa olisi enää Nälkäpeliä, ja se olisi muutenkin erilainen. Lähestulkoon koko kirjan ajan mielestäni juoni vähän laahasi, mutta pari viimeistä sivua, eli loppuratkaisu, olivat mielenkiintoisia ja jännittäviä.
Kirjasarjan juonikin oli hyvä ja jännittävä, mutta omasta mielestäni kirjoissa oli parasta hyvä kirjoitustyyli.
Nälkäpeli-sarja:
Nälkäpeli
Vihan liekit
Matkijanärhi
Neiti Etsivä-sarja: Carolyn Keene
 |
| Kuva: www.tammi.fi |
Lyhyesti kerrottuna sarja kertoo nuoresta salapoliisista Paula Drew:sta, jota ihmiset kutsuvat selvittämään arvoituksia.
En tiedä mitään muuta kirjasarjaa, johon kuuluu näin monta kirjaa, sillä Neiti Etsivä-kirjoja on käännetty suomeksi yli sata. Itse olen lukenut n. 80 neiti etsivää, ja olisi mukavaa, jos olisi joskus lukenut kaikki neiti etsivät.
Vaikka jokaisessa kirjassa on erilainen arvoitus, loppuratkaisu on melko usein lähes samanlainen. Silti minulle on aina ollut yllätys kuka/ketkä ovat syyllisiä rikokseen, ja se tekee kirjoista sen verran mielenkiintoisia, että olen lukenut niitä jo niin monta.
Olen myös huomannut, että, kun aloittaa lukemaan Neiti Etsivä-kirjaa, kirjaa ei lähestulkoon voi lopettaa kesken, sillä jokainen luku loppuu aina jännittävällä tavalla, ja on pakko aloittaa seuraava luku, jotta saa selvitettyä, miten ongelma/arvoitus jatkuu. Siitä tulee sellainen kierre, että lopulta on saattanut lukea koko kirjan yhdeltä istumalta.
Kirjat ovat kuitenkin niin ohuita,(n. 100 sivua) että ne lukee tunnissa parissa alusta loppuun.
Pari kertaa kirja on päättynyt myös sillä tavalla, että Neiti Etsivä saa kirjan lopuksi uuden arvoituksen ratkaistavaksi. Joskus myös kirjan alussa mainitaan edellisen arvoituksen ratkaisemisesta.
Paula Drew ja Neiti Etsivä ovat sama henkilö, Paulan lempinimi vain on Neiti Etsivä.
Harry Potter-sarja: J.K. Rowling
 |
| Kuva: www.tammi.fi |
Tämä kirjasarja on toinen suosikeistani, niin hyvä, että olen lukenut kirjat kahteen kertaan. Tässäkin kirjassa pidän eniten mielenkiintoisesta kirjoitustyylistä, vaikka juonikin on jännittävä.
Vaikka kirja ei olekaan kirjoitettu minä-muodossa, hän-kertoja toimii kirjassa hyvin, niin hyvin, että välillä tuntuu kuin kirja olisi kirjoitettu minä-muodossa. Lukija voi eläytyä kirjan tapahtumiin, ja henkilöitä on sen verran paljon, että jokainen löytää henkilöhahmon, joka jollain tavalla kuvaa itseään.
Ainoa heikko puoli sarjassa on ehkä se, että jokaisen sarjan kirjan ensimmäinen luku on kuolettavan tylsä. Sen jälkeen kirja pääsee aina kuitenkin mukavasti vauhtiin.
Kuusi ensimmäistä kirjaa toistavat kaikki samaa kaavaa: aloitetaan kesälomasta, sitten mennään Tylypahkaan, ja kerrotaan, miten lukuvuosi alkaa, vietetään joulua, ja kevään lopuksi lähdetään jonnekin selvittämään arvoitusta, ja kirja loppuu siihen, kun Tylypahkan juna saapuu Lontooseen. Kuusi ensimmäistä kirjaa ovat jollain tavalla erilaisia, mutta kirjan perusrakenne on aina sama.
Seitsemäs kirja taas on täysin erilainen, sillä siinä ei mennäkään enää viettämään lukuvuotta Tylypahkaan. Sarjan loppuratkaisu on myös hyvä, sillä sitä ei olisi voinut arvata jo ensimmäisen kirjan luettuaan.
En osaa sanoa, mikä kirjoista on mielestäni paras, sillä kaikki ovat yhtä hyviä.
Harry Potter- sarja:
Harry Potter ja viisasten kivi
Harry Potter ja salaisuuksien kammio
Harry Potter ja Azkabanin vanki
Harry Potter ja liekehtivä pikari
Harry Potter ja Feeniksin kilta
Harry Potter ja puoliverinen prinssi
Harry potter ja kuoleman varjelukset
Yön Talo-sarja: P.C. Cast & Kristin Cast
 |
| Kuva: www.otava.fi |
Olen lukenut monta vampyyreistä kerovaa kirjasarjaa, mutta tämä on yksi suosikeistani. Ehkä yksi merkittävin ero muihin vampyyrikirjasarjoihin verraten on se, että tässä kirjasarjassa ihmiset tietävän vampyyrien olemassaolosta. Kuitenkin kirjoissa lähes kokoajan ollaan koululla, joten vampyyrit eivät oikein tapaa ihmisiä.
Kirjoissa ei mennä aina vuotta ajassa eteenpäin, vaan esimerkiksi pari viikkoa. Kirjat kertovat noin 15-20 v. nuorista, ja jonkin verran puheesta on puhekieltä, eikä kirjakieltä.
Vaikka kirjoissa menee eteenpäin vain lyhyt ajanjakso, tapahtumia tapahtuu sitäkin enemmän, ja välillä ihmettelee, miten vähässä ajassa voi tapahtua niin paljon.
Jotkut kirjan henkilöt ns. muuttuvat, sarjan aikana. Ensin hän on hyvä ja päähenkilöiden ystävä, mutta lopulta hän saattaa muuttua yhtäkkiä päähenkilöiden pahimmaksi henkilöksi, tai toisinpäin.
Mukavaa on myös se, että sarjan aikana mukaan tulee monia uusia henkilöitä, mutta yleensä tulee vain yksi, tai korkeantaan pari uutta henkilöä kerralla.
Plussaa sarjassa on myös se, että kirjat ovat kirjoitettu minä-muodossa.
Yön Talo-sarja:
Merkitty
Petetty
Valittu
Piinattu
Vainottu
Lumottu
Kahlittu
Vapautettu
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti