PÄIVÄKIRJAN KIRJOITTAMINEN

Aloitin päiväkirjan kirjoittamisen lähes puolitoista vuotta sitten, ja olenkin siitä lähtien kirjoittanut päiväkirjaan lähes joka päivä. Huomasin, miten kivaa päiväkirjan kirjoittaminen oikein onkaan, joten päätin omistaa tälle aiheelle oman postauksen.
Ensinnäkin päiväkirjan ja blogin kirjoittamisessa on se hyvä puoli, etten kirjoittele blogiini liian henkilökohtaisia asioista, vaan kirjoitan ne vain päiväkirjaan. Näin minun on helpompi jaotella tapahtumat niihin, joista en kerro, ja niihin, jotka eivät ole niin henkilökohtaisia, että ne voi kirjoittaa muidenkin luettavaksi. Postauksia kirjoittaessa menen välillä vähän lukkoon, kun mietin, mitä voin kertoa. Päiväkirjaan kirjoittaessa taas ei ole tätä ongelmaa, voin kirjoittaa vapaasti kaikesta mitä minulle on elämässäni tapahtunut, mitä mieltä olen jostakin asiasta, ja miltä eri jutut minulsta tuntuvat, sillä tiedän, että olen ainut, joka niitä lukee. Tosin silloin, kun aloitin kirjoittamaan päiväkirjaa, en oikein uskaltanut kirjoittaa edes päiväkirjaan henkilökohtaisista asioistani.

Sen lisäksi, että päiväkirjat ovat täynnä ajatuksiani, ne ovat myös täynnä hauskoja muistoja. Laitan aina sivun yläreunaan päivämäärän, jotta voin myöhemmin tarkistaa esimerkiksi, milloin, (päivämäärä) jokin asia tapahtui. Kerran esimerkiksi eräässsä nuortenlehdessä neuvottiin muistelemaan, mitä tapahtui tasan vuosi sitten, ja päiväkirjan avulla sekin onnistui. Niinpä loppupäivän muistelin kyseisen päivän hauskoja tapahtumis ja sattumuksia.
Ja on myös aika omituista lukea mietteitäni pari päivää ennen jotakin erityistä päivää. Pari kertaa olen ihan hämmentynyt, miten olen voinut joskus ajatella jostakin asiasta niin eri tavalla kuin myöhemmin, tai miten paljon olen jännittänyt jotakin asiaa, joka myöhemmin sitten osoittautui aivan tavalliseksi, eikä läheskään ole ollut jännittämisen arvoinen.

Olen kyllä onnellinen, että olen kirjoittanut päiväkirjaa melkein joka päivä jo niin pitkään. Kun lueskelen kertomuksiani päivistä vuoden takaa, olen kuin aikamatkalla. Heti muistan ne jo tapahtuneet tilanteet, ja niistä on hauska lukea. Olen myös huomannut, että parissa kuukaudessakin elämä on muuttunut aika paljon, tai ainakin mietteeni eri asioiden suhteen. Päiväkirja on kuin omaelämänkerta, jota jaksaa lukea yhä uudelleen ja uudelleen, ja saattaa jopa oppia uusia asiosta itsestäänkin.
Minä nimittäin olen esimerkiksi huomannut, että kirjoitan aina kirjakieltä, niin postauksissa kuin päiväkirjassakin. Huomasin myös, että silloin, kun aloitin pitämään blogia, minua jännitti postausten julkaiseminen.
Olen myös päiväkirjaa kirjoittaessa ottanut minusta ainakin käyttöön yhden ihan hyvän käytännön. Pidän listaa postausideoista, mutta laitan sinne pelkästään postauksen nimen. Niinpä kerron päiväkirjaani aina tarkemmin uudesta postausideasta. Eli silloin, kun aion tehdä kyseisen postauksen, voin katsoa päiväkirjasta tarkemmin, miten olin ajatellut postauksen tehdä.

Kaiken lisäksi päiväkirjan kirjoittaminen tuo minulle paljon iloa. Jos minulla on vaikka ollut huono päivä, kirjoitan päivästä juurta jaksain päiväkirjaan, jonka jälkeen huomaan, etteivät murehtimani asiat niin suuria olleetkaan. Jälkeenpäin ne vain lähinnä naurattavat. Ja jos jotakin kivaa on odotettavissa, kirjoitan tulevasta kivasta jutusta päiväkirjaan, jonka jälkeen olen vieläkin iloisempi, ja yleensä odotan sitä tulevaa kivaa juttua vieläkin malttamattomammin.
Eli siis päiväkirjan kirjoittamisesta voi olla paljon iloa.