Arvoitus nimeltä Margo oli jo jonkin aikaa ollut lukulistallani, siitä saakka, kun löysin sen kerran Akateemisessa pyöriessäni ja uutuuskirjoja ihmetellessäni. Lopulta hankin kirjan itselleni kevätjuhlapäivänä,tarkoituksena löytää hyvä kirja kesälomalukemiseksi.
Niinpä minulla oli tästä kirjasta melko suuret odotukset. Ja kun olin jo lukenut Tähtiin kirjoitetun virheen, ja pitänyt siitä niin paljon, että se pääsi oitis muutamien parhaimpien kirjojen joukkoon, odotukseni kasvoivat vielä suuremmiksi.
Se, että täyttikö kirja odotukseni, on sitten asia aivan erikseen. Arvoitus nimeltä Margo oli kirjana ihan hyvä peruskirja, mutta jäi Tähtiin kirjoitetun virheen varjoon. Toisaalta minulla saattoi olla jo liiankin suuret odotukset.
Joissakin osin kirja oli loistava, Tähtiin kirjoitettuun virheeseenkin verrattuna. Kirja oli täynnä oivalluksia ihmisistä ja heidän tekemisistään. Esimerkiksi Margo osasi olla paikoitellen hahmona hyvinkin mielenkiintoinen kapinoidessaan ihmisten elämänkaareen liittyviä odotuksia, ja asioita, kuten lukion jälkeen collegeen menemistä vain sen takia, että niin kuuluu tehdä. Ja Quentinin psykologivanhemmat toivat tarinaan mielenkiintoisen lisän analysoidessaan aina kaikkea.
Toisaalta kirja sisälsi harmittavan paljon taantumakohtia, jolloin tarina junnasi paikallaan, ja lukeminen oli puuduttavaa. Kirjan ainut juoni tuntui olevan Quentinin lähes pakonomainen Margon etsiminen, ja näinollen tarina jäi hieman yksiuloitteiseksi ja latteaksi.
Lisäksi kirjassa oleva loppu oli ennalta-arvattava, ja siksi minulle hieman pettymys. Toisaalta en ole vielä nähnyt elokuvaversiota, jossa tarina kuulemma loppuu eri tavalla.
Lopputuomio on kuitenkin lukemisen arvoinen peruskirja, joka on paikoitellen syvällinen ja pohdintaa herättävä.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti