Tampereen reissu

Tänäviikonloppuna kävin siis matkalla Tampereella. Aluksi minun ei olllut tarkoitus tehdä Tampereen reissusta postausta, mutta kesken matkan päätinkin, että teen postauksen.
Olimme Tampereella  hyvään aikaan, sillä juuri tänäviikonloppuna oli Tamperepäivä, joten esimerkiksi torimyyjiä oli melko paljon.

Yövyimme hotelli Tammerissa, joka oli varmaan hienoin hotelli, jossa olen koskaan ollut. Hotellissa oli kiva vanhanaikainen tunnelma, joka näkyi sisustuksessa. Ikkunoissa oli esimerkiksi punaiset samettiverhot ja hotellin aula oli erittäin kauniisti sisustettu.

Tämän kuvan otettuani totesin, ettei ole ihme, että Tamperetta kutsutaan savupiippujen kaupungiksi.

Tästä talonkulmasta minun oli pakko ottaa kuvia, sillä minusta tästä tuli ihan mieleen vanhanajan pikkukaupungin kauppa.

Kävimme myös Siilinkari-kahvilassa. Minun oli tarkoitus ottaa kuva kakkupalastani, mutta se oli niin hyvää, että söin sen heti, joten kuva piti ottaa kakkuvitriinistä. Aika hyvä kahvila siis.

Oli vielä pakko saada kuva Stockmannin näyteikkunasta, kun vaatteita ja asusteita oli aseteltu niin kivasti.

HANNA-TÄDIN PIKKULEIVÄT

Kotitaloudessa saimme mukavan kotitehtävän, eli meidän piti leipoa jokin murotaikinaleivonnainen. Mietin ensin, mitä leipoisin, ja lopulta päädyin Hanna-tädin pikkuleipiin. Hyvänmakuisia olivat, kannattaa ehdottomasti kokeilla. Ohjeen tarvikemäärästä saa 25 kpl.


Tarvikkeet:

50 g margariinia tai voita
1 dl sokeria
1,5 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
1/4 tl ruokasoodaa
1/2 tl leivinjauhetta
1/2 dl ranskankermaa

1. Sulata rasva kattilassa, ja ota kattila liedeltä, ennen kuin rasva ruskistuu. Sekoita sokeri siihen puuhaarukalla.
2. Yhdistä vehnäjauho, perunajauho, ruokasooda ja leivinjauhe.Sekoita ne taikinaan. Lisää lopuksi ranskankerma ja vaivaa taikina tasaiseksi.
3. Leivo taikinasta tanko ja jaa samankokoisiksi paloiksi. Pyöritä palat palloiksi ja pane pellille leivinpaperille.
4. Paista Hanna-tädin pikkuleipiä 200 asteessa uunin keskitasossa 8-9 minuuttia.

Etsiresepti.fi pyysi minua liittymään sivustoonsa, joten tästä lähtien ruoka-aiheisia postauksiani voi lukea myös sieltä.

SAFIIRINSINI- KIRJA-ARVOSTELU

Ja kirja-arvostelut jatkuu. Tällä kertaa arvosteluun pääsi Safiirinsini, jonka sain luettua pari päivää sitten.
Siitä lähtien, kun 16-vuotiaasta Gwendolynista tuli perheensä aikamatkaaja, hänen elämänsä on ollut yhtä hullunmyllyä. Kuinka tasapainottaa maailma koulun ja aikamatkojen välille, kun sen lisäksi pitäisi maailmakin pelastaa. Ja kaiken lisäksi hänen ystävänsä Gideon alkaa käyttäytyä oudosti.
Sarjan ensimmäinen osa, Rubiininpuna, oli varmaankin paras lukemani kirja, joten minulla oli tämän kirjan suhteen melko suuret odotukset. Kuitenkin tämä kirja onnistui jotenkin ylittämään odotukseni. Aluksi kirja meni vähän hitaasti eteenpäin, mutta sitten se pääsi hyvin vauhtiin.
Kirjan juoni ei mennyt niin kovaa vauhtia eteenpäin, mutta kirjasta teki erityisen hauska kirjoitustyyli. Kirja oli kirjoitettu Gwendolynin näkökulmasta, joten se sisälsi paljon mietteitä ja tilanteeseen osuvia vertauksia.
Suosikkihahmoni oli ehdottomasti Xemerius, demonin henki kivisen vesinokan hahmossa, sillä hänellä oli aina parhaat kommentit eri tilanteisiin, ehkä jopa Gwendolyniä paremmat.
Kirja loppui niin jännittävästi, että odotan jo innolla sarjan viimeistä osaa, mutta se ilmestyy vasta ensivuonna.
Kirjailija: Kerstin Gier