TEELAJIEN ARVOSTELU

Vähän yli vuosi sitten innostuin teen mausta, ja nykyään juon teetä joka päivä. Niinpä päätin arvostella kolme teelajia, ja esitellä ne samalla.

Ensimmäisenä arvostelen yhden ehdottomasti suosikkiteelajini, nimittäin Liptonin mustikkamuffinssiiniteen. Etukäteen luulin, ettei kyseisessä teessä tuoksuisi mustikkamuffinssiini juuri lainkaan, mutta onneksi olin väärässä. Mustikkamuffinssiinin tuoksu on nimittäin suorastaan huumaava, ja maistuukin melko vahvasti teessä. Maku ei kuitenkaan ole liian voimakas. Pienenä erikoisuutena teepussit ovat pyramiidin muotoisia, joka on hyvä, sillä silloin maku ja tuoksu tulee perinteistä teepussia paremmin esiin.

Toisena arvostelen Cha:n Earl Grey-teen. Kyseinen tee on löytynyt Virosta, eikä sitä tietääkseni myydä Suomessa. Purkista voisi päätellä, että kyseessä on irtoteetä, mutta todellisuudessa tee on pakattu hieman erikoisempiin teepusseihin. Pussit ovat pyöreitä ja litteitä, eikä niissä ole narua, joten teepussi tiputettiin kannuun. Vaikka kyseessä on Earl Grey-tee, mausta ja tuoksusta ei välttämättä tule heti mieleen perinteinen Earl Grey-tee. Maku on hieman pistävä ja melko voimakas, mutta ihan hyvä silti. Kyseessä on siis hieman erikoisempi teelaji.

Viimeisenä jo mainitsemani perinteinen Twiningsin Earl Grey-tee. Kyseinen tee onkin jo klassikko, mitä en kyllä yhtään ihmettele. Maku on riittävän voimakas, mutta kuitenkin kevyt. Maku ja tuoksu ovat vain niin hyviä, ettei tähän teelajiin voi kyllästyä. Ja sen lisäksi maku on niin tavallinen, että se sopii lähestulkoon kaikkien makujen kanssa yhteen. Tätä voisi varmaankin kutsua perusteeksi, joka toimii aina.

NEULOTTU PIPO

Tällä hetkellä pipot ovat erittäin trendikkäitä. Pipomuoti on iskenyt myös tyttöihin, ja koulussa aika moni käyttää pipoa. Suurimmat pipofanit laittavat pipon päähänsä myös kesähelteellä. Trendikkäin pipo on nyt taitettu kaksinkerroin resorireunasta, ja resorissa voi lukea jokin sana. Mielellään pipo on myös liian pitkä, jolloin se nousee vähän päälaen yli.
Niinpä nyt on hyvä aika neuloa itselleen pipo. Langan materiaalista riippuen voit tehdä lämmittäviä pipoja (esim.villalangasta) tai keväisin ja ehkä jopa myös kesäisin käytettäviä pipoja, jotka eivät ole niin lämpimiä (esim.puuvillalangasta).
Tähän postaukseen olen laittanut peruspipon ohjeen. Mallia voi tietysti muokata neulomalla kaksi kertaa pidemmän resorin, jolloin resorin voi taittaa, tai pipon suoraa osaa enemmän, jolloin pipo nousee päälaen yli.

Lanka: 7 veljestä

Puikot: sukkapuikot nro 3,5 tai käsialan mukaan

Luo sukkapuikoille 96 s, ja jaa ne tasaisesti neljälle puikolle (24 s/ puikko). Neulo 2 o, 2 n-joustinneuletta, kunnes kappaleen pituus on 5 cm. Neulo sitten sileää neuletta suljettuna neuleena, ( kaikki s:t oikein) kunnes kappaleen pituus on 16 cm, tai pipo peittää korvat. Kavennusten aikana pipon korkeus nousee nimittäin vain n. 9 cm, joten piposta tulee helposti liian pieni.
Aloita kavennukset: neulo joka puikon keskellä ja lopussa 2 s oikein yhteen joka toinen krs, kunnes jäljellä on 48 s. Neulo sitten kavennukset joka krs, kunnes joka puikolla on jäljellä 2 s. Katkaise lanka, ja vedä se silmukoiden läpi. Päättele langat.

ALEKSANDRA SUURI- KIRJA-ARVOSTELU

Aleksandra luulee, että hänelle on tulossa hauska vuosi, sillä hänen perheeseensä on tulossa vuodeksi belgialainen vaihto-oppilas, Tim. Kuitenkin Tim on pian liiankin kotonaan, ja jättää aiemmin niin suositun Aleksandran varjoonsa. pian Aleksandra ei ole enää varma, oliko vaihto-oppilaan ottaminen sittenkään niin hyvä ajatus.
Aleksandra oli ehdottomasti suosikkihahmoni kirjassa. Hän oli perheen ainut lapsi, ja hänen oli vaikeaa jakaa vanhempien huomiota, joten välillä samaistuin häneen.
Kirja oli mielestäni ainakin juonen kannalta erittäin viihdyttävä lukukokemus. Juoni meni eteenpäin, ja välillä en olisi malttanut lopettaa lukemista. Oli myös mukavaa lukea suomalaista nuortenkirjallisuutta, sillä kirjasta puuttuivat kokonaan omituiset käännösmokat.
Ehkä eniten pidin kuitenkin kirjan sanomasta. Kirja kyseenalaistaa, pitääkö vaihto-oppilaan takia aina olla kiva ja pirteä, sillä jokaisella on huonoja päiviä. Rivien välistä myös huomasi, ettei Tim ollut yksinomaan kaikkien ongelmien aiheuttaja, sillä perheellä oli jo huomattavissa ongelmia.
Loppu oli kirjassa onnellinen, muttei kuitenkaan ennalta-arvattava. Henkilöhahmojen välisiä yhteenottoja jäi vielä pohtimaan kirjan luettuaankin, joten tämä on kaikin puolin erinomainen kirja.